Uusi lääke vaikeaan masennukseen: psykokirurgia

lääketiede
Teksti
Pekka Anttila

SK oli paikalla Suomen ensimmäisessä psykokirurgisessa leikkauksessa – katso kuvakertomus.

Psykokirurgia
Neurokirurgi Juha Pohjola asentaa mittakehikkoa potilaan päähän. Kuva Markus Pentikäinen.

Töölön sairaalassa tehtiin toukokuussa Suomen ensimmäinen uuden sukupolven psykokirurginen leikkaus.

Noin 40-vuotiaan potilaan päähän tehtiin kaksi pientä reikää, joiden kautta syvälle aivoihin asennettiin sähköelektrodit. Sen jälkeen niihin alettiin johtaa heikkoa sähkövirtaa potilaan rintalihaksen päälle sijoitetusta pienestä laatikosta, tahdistimesta. Virta kulkee kaulan ihon alle sijoitettuja piuhoja pitkin.

Leikattu nainen oli kärsinyt 15 vuotta pakko-oireista, eivätkä mitkään muut hoitokeinot olleet auttaneet.

Leikkauksen tehneen Töölön sairaalan neurokirurgin Juha Pohjolan mukaan leikkaus onnistui hyvin.

Näitä sähköstimulaatioon perustuvia DBS-leikkauksia käytetään maailmalla hoitokeinona myös vaikeasta masennuksesta kärsiville potilaille, jotka eivät ole reagoineet muihin hoitohin.

Helsingissä nyt sovellettu leikkaustekniikka on tuttu Parkinsonin taudin hoidosta. Näitä leikkauksia alettiin käyttää jo 1980-luvulla.

Eettisesti kestävä leikkaus

Helsingin yliopiston psykiatrian professorin Hasse Karlssonin mukaan stimulaatiossa ei tehdä mitään vaurioita aivokudokseen. Tämän vuoksi menetelmä kestää eettisen tarkastelun. Sillä on myös HUS:in eettisen toimikunnan hyväksyntä.

Psykiatrian ja kirurgian yhdistäminen on kuitenkin monien mielissä kauhistuttavaa, halukkaita potilaita on siksi ollut vähän.

Maailmalla oli 1940-1960-luvuilla yleisesti käytössä lobotomia, jossa raskaassa operaatiossa otsalohkojen yhteydet aivojen syviin osiin katkaistiin paikallispuudutuksessa.

Aliarvostettu masennus

Mielenterveyden häiriöistä on tullut suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus Suomessa. Vakavaa masennusta sairastaa noin kuusi prosenttia suomalaisista.

Silti uusia masennushoitoja ei päästä välttämättä edes kokeilemaan, kun potilaisiin ei saada kunnollista hoitokontaktia.

Lontoon yliopiston psykiatrian professorin Stuart Montgomeryn mukaan masennuksen tunnistamisessa on edelleen suuria ongelmia. Lääkärit eivät aina havaitse masennusta tai potilas itse ei ymmärrä hakeutua hoitoon. Tässä mielessä masennus on hänen mielestään jopa aliarvostettu sairaus.

”Hoitokeinot voivat myös muodostua ahdistavaksi potilaalle. Esimerkiksi intensiivisessä keskusteluterapiassa saattaa nousta esiin asioita, jotka ovat niin kipeitä, että ihminen suojautuu ja vetäytyy”, yli 20 kirjaa mielenterveyden häiriöistä kirjoittanut ja alan huippuvaikuttajiin kuuluva Montgomery sanoo.

Psykiatrian erikoislääkärin Tarja Melartinin mukaan depression hoito jää perusterveydenhuollossa usein laadullisesti heikoksi.

”Psykiatrisen hoitamisen kulttuuri ja osaaminen puuttuvat, ja masennus kääntyy helposti krooniseksi. Hoitokäytäntöjä on pakko saada muuttumaan”, Melartin arvostelee.

Tohtorin väitöskirjaansa varten Tarja Melartin seurasi noin kolmen sadan vakavasti masentuneen potilaan toipumista. Hän havaitsi, että erikoissairaanhoidossa vakavasti masentuneista potilaista puolet tapasi puolentoista vuoden aikana psykiatrin vain kolme kertaa.

”Erikoissairaanhoitoon pääsy on äärimmäisen vaikeaa. Hoitoa pystytään tarjoamaan vain psykoottisille ja itsemurhaa hautoville”, Melartin sanoo.

Professori Hasse Karlsson pitää tilannetta huolestuttavana mikäli olosuhteille ei tehdä mitään.

”Nyt ei saisi sortua samoihin virheisiin kuin edellisen laman aikana. Kun ihmiset ovat turvattomia ja voivat huonosti, niin silloin ei voida leikata niistä järjestelmistä, joilla heitä voitaisiin auttaa, ja jotka tuovat tukea sekä jatkuvuutta ihmisten elämään. Tämä koskee kouluja, päiväkoteja, terveydenhuoltoa ja sosiaalitointa.”

”Nyt ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa tuhlataan säästämisen nimissä. Ihmisten auttaminen on tulevaisuuden investointi, ei rahojen tuhlaamista.”

Katso kuvakertomus Mielen sisällä