Talouskasvu ei olekaan irronnut aineellisen tuotannon kasvusta

Viime vuosikymmeninä on näyttänyt siltä, että kehittyneet teollisuusmaat olisivat päässeet vihreälle kasvu-uralle, jossa bruttokansantuote kasvaa, vaikka energian ja materian kulutus ja hiilijalanjälki pysyvät vakiona tai jopa supistuvat.

Samaan aikaan kehittyvien maiden talouskasvu on vielä perustunut voimakkaaseen aineelliseen kasvuun, johon kuuluu uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön raju kasvu.

Bruttokansantuotteen kasvun irtoamisen aineellisesta kasvusta on ajateltu selittyvän talouden painopisteen siirtymisellä tavaroista palveluihin ja kaikkinaisen ekotehokkuuden lisääntymisellä.

Uusi PNAS-lehdessä julkaistu australialaistutkimus kuitenkin osoittaa, että kehittyvät maat ovat ulkoistaneet ison osan raaka-aineiden käytöstä kehittyville maille.

Vuonna 2008 maapallolla käytettiin raaka-aineita 70 miljardia tonnia. Siitä 10 miljardia tonnia siirtyi kansainvälisessä kaupassa maasta toiseen. Resursseja käytettiin kuitenkin kolme kertaa enemmän, 29 miljardia tonnia, jotta näiden materiaalien prosessointi ja vienti olisi mahdollista.

Koska tämä osuus raaka-aineista ei koskaan siirry maasta toiseen, se ei nykyisillä raportointimenetelmillä tule näkyviin maailmankaupan tilastoinnissa. Tutkijat loivat uuden indikaattorin, materiaalijalanjäljen, kuvaamaan tarkemmin näitä tilastoinnissa hukkuvia raaka-aineita.

Indikaattori otti huomioon metallimalmin, biomassan, fossiiliset polttoaineet ja rakennusmateriaalit.

Materiaalijalanjälkiä tarkastellessa kävi ilmi, että kehittyvien maiden talouskasvu ei sittenkään ole irronnut luonnonvarojen käytön kasvusta kehittyneissä maissa juuri lainkaan. Erityisen suuri merkitys on Kiinan viennillä kehittyneihin maihin.