Jyviä ja pähkinöitä
Muinaisen Suomen asukkaat hyödynsivät tehokkaasti nykyistä lämpimämmän maan antimia.
Kivikautisen Suomen metsästäjäkeräilijät olivat taitavia käyttämään nykyistä hedelmällisemmän maan kasveja ravintona, kertoo väitöskirjatutkimus.
”Arkeologisilta kaivauksilta löytyy paljon hasselpähkinää ja vesipähkinää. Esimerkiksi vesipähkinä ei kasva Suomessa enää lainkaan”, kertoo Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava Santeri Vanhanen.
Yli 4 000 vuotta sitten Suomen keskilämpötila oli Vanhasen mukaan pari astetta nykyistä korkeampi.
Ensimmäinen Vanhasen löytämä merkki viljelyskasveista on 5 000 vuoden takaa Ahvenanmaalta, josta Ruotsin puolelta levinneen kuoppakeraamisen kulttuurin jäljiltä löytyi ohranjyviä.
”Kuoppakeraamiset olivat pääasiassa pyytäneet merellistä ravintoa, hylkeitä ja kalaa, ja geneettisestä perimästä on havaittu, etteivät he pystyneet juomaan maitoa.”
Maanviljely näyttää olleen kuoppakeraamiselle kansalle pienimuotoista sivutoimintaa. Vanhasen mukaan kasveilla saattoi olla rituaalista merkitystä.
”Esimerkiksi juhlia ja pitoja varten on voinut olla tärkeää, että on viljaa”, hän arvioi.
Ahvenanmaan asukkaat olivat edelläkävijöitä, sillä manner-Suomen rannikolla maanviljely yleistyi vasta yli tuhat vuotta myöhemmin pronssikauden alussa, noin 3 500 vuotta sitten.
Suomen vanhimpana viljelymuotona on pidetty kaskiviljelyä, mutta Vanhasen tutkimuksen mukaan myös muinaisista lannoitetuista pelloista on löytynyt merkkejä.
”Muun muassa Mikkelistä, joka on perinteistä kaskiviljelyaluetta, löytyy myös varhaista peltoviljelyä”, Vanhanen kertoo. ”Mikkelin Orijärvellä on tutkittu Suomen laajin muinaispelto.”
Vanhimpia viljelyskasveja on ohra, mutta ajanlaskun alun jälkeen ilmestyvät emmervehnä ja ruis. Kuitu- ja öljykasveina kasvatettiin pellavaa ja hamppua, joita viljeltiin Vanhasen havaintojen mukaan jo Rooman imperiumin vuosina 0–400.