Laitaoikeisto syyttää opetusta ideologisuudesta ja ”suku­puoli­hulluudesta” – tutkijat: uhkaa poliittisia vapauksia

Tuore tutkimus tarkastelee muun muassa perussuomalaisten koulutuspolitiikkaa. Puolue on arvostellut muita ideologisuudesta, mutta myöntää, että sen omallakin koulutuspolitiikalla on ideologinen perusta.

koulutus
Teksti
Pipsa Havula
4 MIN

Laitaoikeistopuolueet ajavat koulutuspolitiikassaan lisää rangaistuksia ja kuria kouluihin sekä oppilaiden eriyttämistä osaamisen mukaan.

Puolueet korostavat urheilun tärkeyttä ja kansallisen identiteetin merkitystä oppisisällöissä. Ne myös katsovat, että koulun tulisi palvella erityisesti maan taloutta ja työelämää.

Lisäksi laitaoikeisto syyttää nykyisiä koulutusinstituutioita ideologisesta iskostamisesta.

Tulokset käyvät ilmi tuoreesta tutkimusartikkelista, joka on julkaistu Politiikka-lehdessä. Tutkimuksessa on tarkasteltu Suomen perussuomalaisten ja sinimustan liikkeen koulutuspoliittisia ohjelmia sekä Saksan Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen ja Saksan kansallisdemokraattisen puolueen ohjelmia.

Tutkimuskirjallisuudessa ne kaikki määritellään yleensä laitaoikeistopuolueiksi.

”Niitä on ihan perusteltua pitää tämän saman yläkäsitteen alaisuudessa. Englanniksi käsite on far-right”, sanoo yksi artikkelin kirjoittajista, kasvatustieteen tohtori Antti Moilanen. Hän on tehnyt tutkimuksen Jyrki Kaarttisen ja Heidi Elmgrenin kanssa.

Yksi merkittävä löydös tutkimuksessa oli se, että kaikkien neljän puolueen koulutuspoliittiset ohjelmat ovat melko samankaltaisia, Moilanen sanoo.

Laitaoikeistopuolueet pyrkivät esimerkiksi kieltämään kouluissa sellaisten poliittisten kysymysten ja ongelmien käsittelyn, jotka ovat niille poliittisesti epämieluisia.

AfD arvostelee muun muassa sitä, että nykyopetus edistää ideologisesti ”sukupuolihulluutta” ja ”ilmastohysteriaa”. Se korostaa tarvetta edistää ”kotimaan rakkautta” opetuksessa. Saksassa laitaoikeisto myös vähättelee holokaustia ja näkee, että sen muistelu voi estää ”aidon saksalaisuuden” synnyn.

Perussuomalaisten mielestä suomalaisissa kouluissa tulee opettaa suomalaista kulttuuria ja suomalaisia arvoja. Se on vuoden 2018 koulutuspoliittisessa ohjelmassaan vaatinut yliopistoista ”ideologista huuhaata” pois ja vuonna 2023 todennut, että ”poliittiset ideologiat, poliittinen kannanotto tai muodissa olevat politisoidut teemat eivät kuulu kouluun”.

Perussuomalaisten sivistysvaliokuntaryhmästä kerrotaan Suomen Kuvalehdelle sähköpostitse, että tällä viitataan ”akateemisestikin kiistanalaisiin jälkimarxilaisiin yhteiskuntateorioihin sekä esimerkiksi epätieteellisiin väitteisiin biologiasta”. Sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin vastasivat yhteisellä allekirjoituksella Ari Koponen, Jaana Strandman ja Ritva Elomaa.

Sanna Marinin (sd) johtama vasemmistohallitus suuntasi viime kaudella sosioekonomisesti heikompien asuinalueiden päiväkodeille ja kouluille 300 miljoonaa euroa tasa-arvorahaa. Myös niiden pysyvä rahoitus nousi saman verran.

Perussuomalaiset sen sijaan on linjannut, ettei ”lisärahan kippaaminen maahanmuuttajakouluihin ratkaise maahanmuuton aiheuttamia ongelmia”. Se katsoo myös, että maahanmuuttajalasten kielenopetuksesta tulee huolehtia eriytetysti, eikä heidän heikomman kielitaitonsa pidä haitata muiden lasten opetusta.

Muut Politiikka-lehden tutkimuksessa tarkastellut puolueet menevät selvästi pidemmälle. AfD:n mielestä koulutuksen tulisi valmentaa turvapaikanhakijoita lähtömaahan palaamiseen. Sinimustan liikkeen ja Saksan kansallisdemokraattien politiikka pyrkii laajemmin siihen, että maahanmuuttajat ylipäätään poistettaisiin maasta. Toisaalta maahanmuuttopoliittisessa linjauksessaan 2023 myös perussuomalaiset totesi, että ”humanitaaristen maahanmuuttajien kohdalla on siirryttävä kotouttaumisesta kotiuttamiseen”.

Tutkimuksessa arvioidaan, että laitaoikeiston koulutuspoliittiset ohjelmat ovat mahdollisesti vaaraksi keskeisille länsimaisille kasvatusarvoille, kuten sille, että yksilö kasvatetaan itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon.

Puolueiden koulutuspolitiikat uhkaavat myös poliittisia vapauksia, tutkijat kirjoittavat. Ne pyrkivät kieltämään yliopistollisia tutkimusaloja, rajaamaan poliittiset ongelmat kouluopetuksen ulkopuolelle ja kaventamaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden mahdollisuuksia.

Puolueiden linjausten katsotaan olevan ylipäätään ristiriidassa liberaalin demokratian arvojen ja ihanteiden kanssa. Liberaalilla demokratialla tutkijat tarkoittavat yksilöiden vapauksien suojeluun perustuvaa edustuksellista demokratiaa.

Perussuomalaiset Koponen, Strandman ja Elomaa eivät allekirjoita päätelmiä. He syyttävät tutkijoita ”mustamaalaamisesta” ja arvioivat, että tällainen näkemys selittyisi tutkijoiden omilla poliittisilla kannoilla. Viestissä todetaan myös, että yksi tutkimuksen kirjoittajista, varavaltuutettu Heidi Elmgren, on vasemmistoliiton poliitikko.

Koponen, Strandman ja Elomaa eivät anna suoraa vastausta siihen, pitävätkö he ristiriitaisena sitä, että puolue arvostelee muita ideologisuudesta mutta tarjoaa itse kouluihin kansallisen kulttuurin kasvatusta, joka niin ikään on ideologista.

”Perussuomalaisten politiikka nojaa kansallisuusaatteeseen ja länsimaiseen klassiseen vapausaatteeseen”, viestissä kerrotaan ja todetaan, että ne ovat toki myös ideologioita ja aatteita. Ne luovat kolmikon mukaan hyvän pohjan myös koulutuspolitiikalle.

Perussuomalaiset kirjoittavat, että nykyisessä hallitusohjelmassa puolueen koulutuspolitiikka näkyy muun muassa kirjauksina, jotka korostavat ”laajan sananvapauden” merkitystä. Lisäksi suomalaista kulttuuriperintöä vaalitaan osana koulujen sivistystehtävää ja rehtorien toimivaltuuksia vahvistetaan.

Opetusministerin salkku on tällä kaudella Rkp:lla.

Tutkijoiden mielestä laitaoikeistopuolueiden koulutuspolitiikan tarkasteleminen on tärkeää nyt, kun niiden suosio Euroopassa on nousussa. Tänä syksynä esimerkiksi AfD sai Saksan aluevaaleissa Thüringenin osavaltiossa liki kolmasosan äänistä ja lähes yhtä paljon Saksissa. Myös EU-vaaleissa se menestyi hyvin noin 16 prosentin kannatuksella.

Antti Moilanen toivoo, että tutkimus herättäisi keskustelua laitaoikeiston politiikasta ja siitä, miten se voi vaikuttaa yhteiskuntaan.

”Ja miksei toki keskustelua koulutuspolitiikasta muutenkin.”