Saksaa hiertää syvä kahtiajako – Ennuste yhdistymisestä meni pahasti pieleen, sanoo professori
Taloudelliset ja kulttuuriset erot idän ja lännen välillä ovat edelleen suuret. Dirk Oschmannin mukaan media ruokkii mielikuvaa jälkeenjääneistä itäsaksalaisista.
5
MIN
Äärioikeisto ja uusi vasemmistopopulistinen liike menestyivät itäisen Saksan osavaltiovaaleissa. Tulos kuvastaa itäsaksalaisten tyytymättömyyttä ja sitä, että Itä- ja Länsi-Saksa ovat edelleen kaukana toisistaan.
Berliinin muurin murtumisesta tulee marraskuussa kuluneeksi 35 vuotta. Kun Saksojen jälleenyhdistyminen sinetöitiin, viisi Itä-Saksan osavaltiota liitettiin virallisesti Länsi-Saksaan. Tuolloin uskottiin, että yhdistymisprosessi toteutuu nopeasti, eikä kukaan puhu maiden välisistä eroista viiden vuoden kuluttua.
Leipzigin yliopiston kirjallisuustieteen professorin Dirk Oschmannin mukaan ennuste meni pahasti pieleen.
”Taloudelliset ja kulttuuriset erot ovat yhä valtavan suuret samoin kuin mentaliteettierot. En usko, että todellinen Saksojen yhdistyminen tulee tapahtumaan”, hän sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa elokuun puolivälissä.
Oschmann on kirjoittanut Saksojen yhdistymisen jälkeisestä kehityksestä kirjan, joka on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Saksassa.
Der Osten: eine westdeutsche Erfindung (2023) on kärkevä, sävyltään jopa vihainen. Se on faktoihin ja Oschmannin omiin kokemuksiin perustuva kannanotto yhdistymisestä, jonka dominoiva osapuoli on alusta lähtien ollut länsi.
Itä-Saksan Gothasta lähtöisin oleva Oschmann on yksi harvoista itäsaksalaisista yliopistoprofessoreista Saksassa.
”Länsi-Saksassa vallitsi Berliinin muurin murtumisen jälkeen käsitys, että lännen ei tarvitse muuttua. Siellä ajateltiin, että Itä-Saksa haluaa tulla osaksi länttä. Käsitys perustuu oletukseen, että länsi muodostaa normin ja itä on se, joka poikkeaa normista”, Oschmann sanoo.
”Ajatuksena on alusta lähtien ollut se, että idän pitää yrittää kuroa kiinni lännen etumatka ja tulla samanlaiseksi kuin länsi. Mutta idän on täysin mahdoton päästä samalle tasolle lännen kanssa.”
Itä-länsi-asetelmaa on näihin päiviin asti leimannut käsitys edistyksellisestä lännestä ja jälkeenjääneestä idästä. Oschmannin mielestä tässä yhteydessä on muistettava kehitykseen vaikuttaneet historialliset syyt.
Siinä missä Länsi-Saksassa alkoi jo pian toisen maailmansodan päätyttyä nopea taloudellinen kehitys ja vaurastuminen, rautaesiripun itäpuolelle jääneessä Itä-Saksassa tämänkaltaista talousihmettä ei tapahtunut.
”Voidaan sanoa, että Länsi-Saksa oli onnekas jäädessään amerikkalaisten, brittien ja ranskalaisten miehitysvyöhykkeelle. Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseen tarkoitetun Marshall-avun ja länsimaiden kanssa uudelleen solmittujen suhteiden ansiosta Länsi-Saksa pystyi kehittymään vakaaksi demokratiaksi. Toisin kuin Itä-Saksa, joka jäi Neuvostoliiton vaikutusalueen piiriin. Seikka, joka tässä yhteydessä myös unohdetaan, on se, että Itä-Saksa maksoi 130-kertaiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle.”
”Itäsaksalaiset tuntevat olevansa sivustakatsojia, kuin vierailijoita omalla kotiseudullaan.”
Oschmannin mukaan Saksan itäosassa asuvat tienaavat edelleen 22 prosenttia vähemmän kuin lännessä asuvat.
”Ero on valtava. Idässä myös omistetaan ja peritään paljon vähemmän. Köyhtymisriski on sekin idässä monin verroin suurempi kuin lännessä. Kenties Saksassa mennään samaan suuntaan kuin Italiassa, jossa on rikas pohjoinen ja köyhä etelä. Erona on vain, että Saksassa on köyhä itä ja rikas länsi”, Oschmann pohtii.
Palkkaerot ovat vain yksi, joskin merkittävä osatekijä idän ja lännen välistä eriarvoisuutta tarkasteltaessa. Myös suuret yritykset idän puolella ovat länsisaksalaisten hallussa samoin kuin yritysten johtokunnat.
”Idän osavaltioissa johtavissa asemissa työskentelevistä vain kaksi prosenttia on Itä-Saksasta. Tämä on johtanut siihen, että itäsaksalaiset eivät voi vaikuttaa demokraattisiin prosesseihin. Se, mitä idässä tapahtuu, on taloudellista, poliittista ja kulttuurista pakkoluovutusta. Itäsaksalaiset tuntevat olevansa sivustakatsojia, kuin vierailijoita omalla kotiseudullaan.”
Itä-Saksan rikkaimmat ihmiset tulevat lännestä, totesi sosiologi Steffen Mau vastikään antamassaan haastattelussa. Tämä näkyy myös omistussuhteissa. Esimerkiksi Leipzigin omistusasunnoista 90 prosenttia on länsisaksalaisten omistuksessa.
”Länsisaksalaiset sanovat mielellään, että meidän on oltava kiitollisia siitä, että itään on investoitu niin paljon. Pitää paikkansa, että itään on virrannut paljon rahaa, mutta on myös muistettava, että se on hyödyttänyt ennen muuta länsisaksalaisia, joiden omistuksessa investointikohteet suurelta osin ovat”, Oschmann sanoo.
Kuva itäsaksalaisista on yhdistymisen alusta lähtien ollut kielteinen ja sitä on Oschmannin mukaan viljelty tietoisesti saksalaisessa mediassa.
”Itä-Saksa kuvataan rumana ja kehittymättömänä. Länsi-Saksa puolestaan edistyksellisenä ja menestyksekkäänä. Tämä on median, joka on käytännössä länsisaksalaisten hallussa, synnyttämä kuva. Itäsaksalaisia halventavat ilmaukset ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, kuinka heistä lännessä ajatellaan ja puhutaan. Voi vain kysyä, mitä se merkitsee demokratialle, kun lähes 13 miljoonaa asukasta leimataan jälkeenjääneiksi?”
Myös itäsaksalaisten puutteellinen demokratiakäsitys on väittämä, joka kuuluu median käyttämään retoriikkaan. Näkemyksen taustalla on ajatus demokraattisesta lännestä ja vähemmän demokraattisesta idästä.
”Kun lännen puolella puhutaan demokratiasta, tarkoitetaan parlamentaarista demokratiaa. Idässä demokratiaan liitetään myös vuosien 1989–1990 kokemukset. Siihen kytkeytyy elementtejä ruohonjuuritason demokratiasta ja jopa anarkiasta. Ilman niitä Itä-Saksan diktatuuria ei olisi saatu nujerretuksi”, Oschmann painottaa.
Professori uskoo, että monet yhdistymisprosessin virheet olisi voitu välttää, jos yhdistymisen jälkeen olisi todella haluttu alkaa rakentaa yhtenäistä Saksaa. Se olisi edellyttänyt myös muutoksia Länsi-Saksan puolella, ei pelkästään Itä-Saksassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
”Yhteinen kansallishymni olisi ollut merkittävä symbolinen teko, mutta sitä ei haluttu. Nyt meillä on hymni, josta saa laulaa vain kolmannen säkeistön, koska kansallissosialistit väärinkäyttivät kahta ensimmäistä. Ratkaisevin virhe oli kuitenkin se, että ei säädetty uutta perustuslakia, joka olisi asettanut idän ja lännen tasavertaiseen asemaan. Nyt meillä on Länsi-Saksan perustulaki. Tämä on selkeä osoitus siitä, että lännessä ajateltiin, ettei sen tarvitse muuttua”, Oschmann kiteyttää.
Juttua on muokattu 3.9.2024 klo 11.14. Päivitetty Itä-Saksan osavaltiovaalien tuloksella.