Yhä melkoinen mysteeri
Pitkän koronan syntymekanismia ei vieläkään tunneta. Siihen ei ole myöskään parantavaa hoitoa. Suomessa tutkimusta ja hoitoa ovat hidastaneet rahapula ja sairauden vähättely.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Ensimmäiset mystisistä oireista kärsivät potilaat saapuivat HUS:n infektiopoliklinikalle syksyllä 2020. Heidän oirekirjonsa oli laaja, ja joillain niin invalidisoiva, että se tuntui kummalliselta, silloinen osastonylilääkäri Mari Kanerva muistelee. Oli sydämentykytyksiä, uupumusta ja neurologisia oireita kuten nykinää, tuntohäiriöitä ja hermoston kiihtynyttä toimintaa.
Yhteistä kaikille potilaille oli, että he uskoivat sairastaneensa Suomeen keväällä rantautuneen koronan. Vain pieni osa, ehkä 15 prosenttia, oli päässyt koronatestiin, sillä siihen vaadittiin kontakti ulkomailta tulleen kanssa. Potilaiden oireet olivat kuitenkin jatkuneet siitä asti kun he olivat sairastaneet koronaksi epäilemänsä taudin tai alkaneet pian akuutin taudin jälkeen. Osalla se tarkoitti jo muutaman kuukauden jatkunutta sairastamista.
Potilaiden oireet herättivät ihmetystä infektiopoliklinikalla. Sairastuneille tehtiin tutkimuksia, ja suljettiin pois muita sairauksia. Esimerkiksi keuhko-oireisilta tutkittiin, voisiko kyseessä olla keuhkoveritulppa. Useimmiten potilaista ei kuitenkaan löytynyt mitään elimellistä vikaa. Oireiden ajateltiin menevän ohi itsestään.
”Tietenkin, jos potilaalla oli vaikka kovaa sydämensykettä, voitiin määrätä sitä helpottavia lääkkeitä”, Kanerva kertoo.
Kaikki potilaat eivät kuitenkaan parantuneet. Kun aikaa kului, tapauksia alkoi tulla lisää. Vastaavista potilaista eri puolella maailmaa kirjoitettiin myös tutkimuskirjallisuudessa. Kävi selväksi, että koronan jälkioireista tarvittaisiin lisää tietoa ja parempia hoitomuotoja.
Nykyisin oireilla on sentään nimi: pitkä korona, ammattikielessä pitkäkestoinen covid-19, kansainvälisesti long covid. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi taudin määritelmän lokakuussa 2021.
Pitkällä koronalla tarkoitetaan oirekuvaa, joka puhkeaa enintään kolme kuukautta koronavirustaudin sairastamisesta, kestää vähintään kaksi kuukautta ja rajoittaa toimintakykyä. Mikä tahansa pitkittynyt oire ei siis tarkoita pitkää koronaa.
”Oirekuva on jossain määrin yksilöllinen, mutta tyypillisissä tapauksissa silti helposti tunnistettavissa”, sanoo neurologian professori Risto O. Roine. Hän johtaa sosiaali- ja terveysministeriön nimittämää riippumatonta long covid -työryhmää.
”Suurimmalla osalla sairastavista on autonomisen hermoston säätelyhäiriön aiheuttamia oireita kuten sydämentykytyksiä, lämmön- ja hikoilunsäätelyn häiriöitä ja ylivirittynyttä aivotoimintaa. Yli puolella sairastuneista esiintyy ääreishermoston oireita kuten pistelyä, polttelua ja tuntohäiriöitä.”
Lisäksi 10–20 prosentilla kaikista koronan sairastaneista esiintyy keskushermoston oireita, kuten muistiongelmia, keskittymisvaikeutta ja virhealttiutta. Oireet ovat kuitenkin yleensä lieviä.
Suomessa oli elokuun alkuun mennessä tehty noin 15 000 pitkän koronan diagnoosia. Määrä on kuusinkertaistunut viime vuodesta. Kesän aikana nousua on tullut ainakin 20 prosenttia.
Roine epäilee, että jopa noin 100 000 ihmistä on vaarassa sairastua pitkään koronaan. Vieläkin suurempi määrä voi saada pitkittyneitä oireita. Maailmanlaajuisesti pitkää koronaa sairastavat miljoonat ihmiset.
Silti varsinaisia pitkään koronaan erikoistuneita klinikoita on Suomessa vain yksi, HUS:n koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikka. Klinikalla potilaita hoitaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluu lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä.
Klinikan on resurssien puutteen vuoksi täytynyt rajata palvelunsa vain niille potilaille, jotka ovat saaneet koronatestistä positiivisen tuloksen. Heistäkään kaikki eivät mahdu klinikalle. Muita potilaita hoidetaan yksityisessä ja julkisessa terveydenhuollossa. Roineen mukaan etenkin työterveys on panostanut hyvin pitkän koronan hoitoon.
Potilaat kuitenkin puhuvat erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä hoidon saamisen vaikeudesta julkisessa terveydenhuollossa. Heidän mukaansa oireita vähätellään eikä oteta todesta.
Jo laaja oirekirjo voi hämmentää terveydenhuollon henkilökuntaa. Sen lisäksi potilaille tehdyistä tutkimuksista ei usein löydy mitään normaalista poikkeavaa. Hermoston kiihtyneisyys saatetaan myös helposti sekoittaa psyykkiseen ahdistuneisuuteen. Jos potilaalta vielä puuttuu positiivinen koronatestitulos, on vaarana, että hän jää ilman asianmukaista hoitoa.
”Lääkäritkin saattavat luulla, että pitkän koronan toteamiseen tarvittaisiin positiivinen koronatestitulos, vaikka näin ei kansainvälisten kriteerien mukaan ole”, Roine toteaa. ”Tätä pitäisi painottaa koulutuksessa nykyistä enemmän.”
Koronaviruksen löytymisestä tulee vuoden lopulla kuluneeksi kolme vuotta. Silti pitkä korona on tutkijoille vielä isolta osin mysteeri.
Sen toteamiseen ei ole yleispäteviä kriteerejä, ei myöskään luotettavaa testiä. Edes sairauden syntymekanismia ei tunneta.