Kiinalainen hautaustoimisto teki kuolleista jäljennöksiä tekoälyllä – psykologi rajaisi ”deadbotit” ammattilaisille
Hautaustoimisto laskutti palvelusta noin 6 400 euroa.
5
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Viime huhtikuussa Qingming-juhlan aikaan Kiinassa oli mahdollisuus teettää digitaalinen jäljennös kuolleesta läheisestä. Teknologia hyödynsi tekoälysovellus ChatGPT:tä ja äänen kloonausta.
Tarvittiin vain kuva edesmenneestä, äänitiedosto ja 50 000 yuania (noin 6 400 euroa).
Perinteisessä Qingming-juhlassa muistellaan vainajia. Tulevaisuudessa vainajan digijäljennöksen kanssa pystyy keskustelemaankin, suuren hautauspalveluyrityksen Fu Shou Yuan International Groupin toimitusjohtaja Yu Hao sanoi Yicai Globalille.
Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun tekoäly jäljittelee edesmenneitä. Syksyllä 2020 kanadalainen Joshua Barber rakensi Project December -chattibottisivuston avulla kuolleen tyttöystävänsä Jessican chattiversion. Barber käytti työssä Jessican lähettämiä tekstiviestejä ja Facebook-postauksia. Tämä oli kuollut kahdeksan vuotta aikaisemmin.
Samoihin aikoihin Kiinassa tietokoneohjelmoija Yu Jialin käytti tekoälyä ”herättääkseen henkiin” kuolleen isoisänsä. Materiaalina olivat vanhat valokuvat, videot, kirjeet ja tekstiviestit. Tuloksena oli videolla puhuva ja kysymyksiin vastaileva isoisä.
Ohjelmistojätti Microsoft sai kaksi vuotta sitten patentin teknologialle, joka mahdollistaa virtuaalisen keskustelun edesmennyttä ihmistä imitoivan chattibotin kanssa. Microsoft ei ole ainakaan vielä kaupallistanut teknologiaa.
Aalto-yliopiston koneoppimisen apulaisprofessori Arno Solin sanoo yllättyvänsä, jos vainajia jäljitteleviä, niin sanottuja deadbotteja ei olisi tulevaisuudessa yleisesti saatavilla.
”Ihmisillä on tapana tuotteistaa kaikki, mille on markkinat ja mikä ei ole erikseen laissa kielletty, ja osittain laistakin välittämättä.”
Yhden ihmisen elämän aikana tuottama digitaalinen tekstimäärä ei yksin riitä uskottavan deadbotin luomiseksi, Solin sanoo. Mallien pohjakoulutukseen tarvitaan ”puolen internetin tietomäärä”, ja se saattaa sotkea deadbotin tuotoksia.
”Muulla datalla ensin koulutettu deadbot hienosäädetään niin, että sillä on samanlainen ulosanti kuin vainajalla. Taustalla on kuitenkin kaikki se muu aineisto, jolla se on koulutettu alkuun. Ja ne tekstit voivat kummitella siellä edelleen.”
Tekstipohjaisen deadbotin rakentaminen ei vaadi erityisiä taitoja, mutta videoita hyödyntävä botti on vaativampi.
”Hahmon aitous riippuu ihan siitä, että kuinka paljon vaivaa ja aikaa räätälöintiin laittaa. Ollaan jo aika lähellä sitä, että tämä olisi kenen tahansa toteutettavissa pienellä teknisellä perehdytyksellä”, Solin sanoo.
Nykyteknologialla aikaan saadut deadbotit osaavat jäljitellä edesmenneen henkilön kirjoittamien tekstien tyyliä, rakennetta ja asiasisältöä. Ne on koulutettu jäljittelemään sellaista tekstiä, mitä koulutusaineistokin on.
Loppujen lopuksi deadbotit eivät kuitenkaan ole sen enempää elossa kuin valokuvatkaan vainajasta, Solin toteaa.
”Tällainen tekoäly ei herätä ketään henkiin, vaan on pelkkä tekstigeneraattori. Toisessa päässä ei ole inhimillisyyttä, vaikka se illuusio saattaisi tullakin.”
Vaikka deadbot onkin pelkkä ihmistä jäljittelevä tietokonesovellus, niin siitä voi löytää pienen osan minuutta, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen tutkijatohtori Pii Telakivi sanoo.
Filosofit ja psykologit jakavat minuuden osiin, ja yksi näistä osista on narratiivinen minuus. Se on jokaisen ihmisen luoma oma tarina itsestään, jossa elämänkokemukset muovautuvat identiteetiksi, Telakivi kertoo.
”Narratiivinen minuus muodostuu paljon muustakin kuin siitä, mitä ihminen someen tuuttaa elämänsä varrella, mutta osittain se voi muodostua siitäkin.”
Nytkin edesmenneestä ihmisestä jää someprofiili tietoverkkoihin, jos hänellä on sellainen ollut, Telakivi sanoo. Digitaalinen palanen minuudesta jää jäljelle.
”Tästä herää ajatus, että jos sen kaiken syöttää tähän bottiin, niin sitten se pystyykin jatkamaan ulospäin ihan samanlaiselta näyttävää toimintaa.”
Telakivi mainitsee, että nykyään monet solmivat netissä ihmissuhteita, jotka ovat olemassa pelkästään netissä, eivätkä henkilöt ole koskaan tavanneet tosimaailmassa.
”Olisiko se niin kovin iso harppaus, että kun sellainen ihminen kuolee, niin sitten kaikki dialogit ja kaikki mitä niillä on, muutetaan bottimuotoon?”
Psykologi Soili Poijula vertaa deadbotteja siihen, että ihmiset ovat aikaisemmin kokeneet tarvetta mennä meedion vastaanotolle ja hänen kauttaan jutella kuolleiden kanssa.
”Jossakin surun kohdassa on tarvetta jättää jäähyväiset tai kuulla viestejä. Tässä on samaa dynamiikkaa.”
Jos kuollutta sureva ihminen on tasapainoinen ja hänellä on perusturvallisuus kunnossa, niin silloin deadboteissa ei ole suuria riskejä, Poijula sanoo.
Kymmenen prosenttia läheisensä menettäneistä ihmisistä kuitenkin sairastuu pitkittyneeseen suruhäiriöön. Useimmiten kyse on lapsensa menettäneistä vanhemmista. Vuorovaikutus deadbotin kanssa voi ajaa heidät uskomaan, että kuolema ei olisikaan totta.
Kuolleen digitaalisesta jäljitelmästä saattaa olla hyötyä surutyössä, mutta se pitäisi rajata lääketieteelliseen käyttöön, psykologi Soili Poijula sanoo.
Hän kertoo esimerkiksi tapauksesta, jossa lapsensa menettänyt äiti sai psykoterapian lisäksi VR-lasien avulla vielä kerran tavata lapsensa avataran muodossa. Siitä oli äidille apua.
”Se auttoi sanomaan ne sanat, jotka jäivät sanomatta ja jättämään jäähyväiset, ja se auttoi kuoleman hyväksymisessä.”
Surevien ihmisten psykoterapiassa keskustelua vainajan kanssa käytetään niin, että sureva ihminen voi itse puhua tai kirjoittaa kirjeen kuolleelle ja itse kirjoittaa vastauskirjeen. Poijulaa häiritsee deadboteissa se, että tekoäly tuottaa vastauksen.
”Suru eristää ihmistä. Vaikka hän tarvitsisi oikeaa vuorovaikutusta todellisten ihmisten kanssa, niin tämä voi viedä siihen suuntaan, että haluaa vain olla tekoälyn tuottaman hahmon kanssa ja juuttuu siihen.”
Deadbottien mahdollinen kaupallisuus myös epäilyttää Poijulaa. Kaupallisten tarkoitusten vuoksi botit voivat muuttaa edesmenneiden persoonallisuutta. Ne voivat esimerkiksi tehdä introverteista ihmisistä ulospäin suuntautuneita, jotta maksullinen käyttö jatkuisi mahdollisimman pitkään.