Jättiläisen sylissä

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan huoneessa 310 elää putkilokasvi numero YY-885. Sukupolvien jaettu unelma on ollut päästä istumaan sen lehdelle.

luonto
Teksti
Kati Kelola
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Ranskan vallankumous oli käyty, Suomi oli vielä hetken osa Ruotsia ja Jane Austen vasta yritti saada tekstejään julkaistuiksi (nimettömänä, kuten naisille oli sopivaa), kun kasvitieteilijä Tadeáš Haenke kohtasi Bolivian Mamoré­joella kulkiessaan näyn, jonka kerrotaan saaneen hänet pudottautumaan polvilleen ja ylistämään luojaa.

Vedessä kellui jättimäisiä lumpeita.

Böömiläinen botanisti oli jo ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Hän oli ylittänyt Argentiinan pampan sekä Andit jalan. Seilannut Malaspina-retkikunnan mukana Tyyntämerta ristiin rastiin.

Kaliforniasta hän oli kerännyt jättiläispunapuun siemeniä ja näytteitä ensimmäisenä kasvitieteilijänä.

Mutta näin suuria lehtiä hän ei ollut ennen kohdannut.

Vuonna 1801 Haenkesta tuli tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen kasvitieteilijä, jolle selvisi, että oli olemassa jättilumpeita.

Meni kuitenkin vielä yli kolme vuosikymmentä ennen kuin kasvi nousi yleiseen tietoisuuteen Euroopassa.

Sitten siitä tulikin sensaatio.

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvi­huoneissa voi siirtyä sademetsästä savannille tai aavikolta Välimerelle muutamalla askeleella.

Lajeja on yli tuhat. Osa on uhanalaisia.

Esimerkiksi kotien ikkunalaudoilta tuttu saintpaulia. Se kasvaa ainoastaan Tansaniassa ja Keniassa vuoripurojen varsilla sijaitsevissa kosteissa sammalikoissa. Metsähakkuiden takia luonnonkannat ovat katoamassa. Kaisaniemessä on tallessa maailman kattavimpiin kuuluva kokoelma luonnonvaraisia saintpaulioita.

On australianwollemia, jonka juuret ulottuvat dinosaurusten aikakaudelle, yli 65 miljoonan vuoden päähän. Havupuun oletettiin kuolleen sukupuuttoon kaksi miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1994 sitä löydettiin sattumalta noin 150 kilometrin päästä Sydneyn miljoonakaupungista, Wollemin kansallispuistosta.

Aavikkohuoneessa kasvaa ikilehti, kotoisin Namibin aavikolta. Sillä on kasvikunnan pitkäikäisimmät lehdet. Vanhimmat elossa olevat kasvit on pystytty määrittelemään yli 1 500-vuotiaiksi radiohiiliajoituksen avulla. Helsingin ikilehti kylvettiin 2017. Kävijä 3520-luvulla voisi siis katsella samaa, maailman rumimmaksi kasviksikin nimetyn lajin edustajaa.

Mutta mikään näistä ei ole vetonaula.

Se on putkilokasvi YY-885 huoneessa 310.

Tieteen näkökulmasta kyseinen kasviyksilö on arvoton. Sen alkuperää ei tunneta. Laji ei ole harvinainen. Päinvastoin. Koska se vetää yleisöä, se on yleinen myös kasvitieteellisissä puutarhoissa. Suomessakin sitä kasvatetaan Helsingin lisäksi Turussa.

Jättilumme on wau-kasvi.

”Torvensoittoa, musiikkia”, puutarhuri Mari-Hanna Hanwell pyytää. Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen hakee sopivan kappaleen Youtubesta.

Puhelimesta alkaa soida Fanfare, Kenneth Branaghin ohjaaman Hamlet-elokuvan soundtrackilta.

Jättilumme istutetaan Helsinkiin aina maaliskuussa.