Vapaana virtaavat lohijoet ovat myös kulttuurinen arvo

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Mikä on suojeltavaa kulttuuria? Onko asioita, joiden kulttuurisia arvoja ei ymmärretä?

Olen sivukorvin seurannut iänikuiselta tuntuvaa keskustelua Helsingin Vanhankaupunginkosken padon kohtalosta. Historiallisesti arvokkaana pidetty pato estää vaelluskalojen kuten lohen, meritaimenen ja vaellussiian nousun uomaa pitkin lisääntymispaikoille. Kaloja myös kuolee, kun ne paiskautuvat patoa vasten.

Viimeisin käänne asiassa taitaa olla se, että vihreiden kaupunginvaltuutettu, ympäristöministerinäkin toimiva Emma Kari teki aloitteen padon purkamiseksi. Helsingin Sanomat kertoi, että kaupunkiympäristölautakunta päätti jättää aloitteen pöydälle kahdeksi viikoksi. 

Helsingin Vanhankaupunginkosken pato ja ympäristön rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita suojelukohteita. Ne ovat peräisin 1800-luvulta. Alueella itsellään on Helsingin historialle vieläkin varhaisempaa merkitystä: kaupunki perustettiin joen suulle 1550. 

Asutusta paikalla on tietysti ollut jo kauan ennen tätä, ja vesireitti mereltä sisämaahan oli tärkeä ainakin jo tuhat vuotta ennen nykyisen padon rakentamista.