Valkohain kanssa voi elää, miksei siis myös suden?

Haiden tappaminen ei ole ratkaisu.

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Edellinen bloggaukseni käsitteli Etelä-Afrikassa heränneitä ajatuksiani yliopistojen yhteiskunnallisesta vastuusta.

Tämäkin teksti on saanut alkunsa Etelä-Afrikassa. Kävimme nimittäin tutustumassa Kapkaupungin lähistöllä olevaan uimarantaan, jolla oli nyt kymmenen vuoden ajan kokeiltu erityistä haihälytysjärjestelmää. Projektista vastaa Kapkaupungin yliopisto.

En voi olla vertaamatta ihmisen ja valkohain suhdetta ihmisen ja harmaasuden suhteeseen. Eroja on tietysti paljon – pelkästään jo se, että eteläafrikkalainen valkohai on ihmiselle paljon vaarallisempi otus kuin suomalainen susi.

Ytimeltään esimerkeissä on kuitenkin kyse ihmisen ja petoeläimen rinnakkaiselosta, pelosta sekä uhanalaisen eläinkannan suojelusta. Valkohai on tosiaan ainakin Etelä-Afrikassa hyvin vaarantunut laji. Sitä uhkaa muun muassa geneettisen monimuotoisuuden puute, joka heikentää kannan elinvoimaa. Siksi haiden tappaminen ei ole ratkaisu – niin kuin suden tappaminenkaan ei saa olla ratkaisu Suomessa. Petoeläiminä molemmat myös ovat ekosysteemiensä avainlajeja.

Uimarannalla, jossa kävimme, periaatteena oli tarkkailla haita ja ilmoittaa niistä rannalla olijoille.  Ranta oli suojattu haiverkolla, joka ulottui pinnalta pohjaan ja joka vietiin paikalleen joka aamu. Toisin kuin jossain muualla päin maailmaa, kyseinen verkko oli malliltaan sellainen, ettei hai tarttunut siihen. Oppaamme mukaan hain vangitsevia ja tappavia verkkoja on käytössä ainakin Australiassa.