Uusi tietokirja osoittaa, että ihmislaji on ehkä hauskimmillaan keksiessään parannuskeinoja sairauksiin
Terveysaiheinen humpuuki sen kuin moninaistuu koko ajan, mutta onneksi moninaistuu myös aihetta kriittisesti käsittelevä tietokirjallisuus. Olen kirjoittanut blogissa aiemmin Juhani Knuutin Kauppatavarana terveys -kirjasta, ja olen itse toimittanut vuonna 2017 ilmestyneen kirjoituskokoelman Voiko se olla totta? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon, jonka painopiste oli myös terveysaiheissa.
Nämä kaksi teosta keskittyvät pitkälti terveysväitteiden paikkansapitävyyden ruotimiseen. Aihe kaipaa kuitenkin muunkinlaista tarkastelua: totta tai ei, ihmiset kuitenkin käyttävät niin homeopaattisia valmisteita kuin kristallihoitoja. Väitteiden perkaaminen ei selitä ihmisten käyttäytymistä tai ajatusrakennelmia eri hoitomuotojen taustalla.
Keväällä kirjamarkkinoille ilmestyi uusi teos aiheesta. Juha Matias Lehtosen Terveys ja humpuuki. Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan on 550-sivuinen järkäle. Kirjoittaja on ottanut vastuulleen valtavan savotan: kirjan yhdeksässä osassa käsitellään suomalaisen terveyshuuhaan synty välskäreineen ja suoneniskijöineen, ruokaan liittyvä terveyshumpuuki, modernien vaihtoehtohoitojen tulo Suomeen, rotuajattelun harhat, lääketieteen hairahdukset, “pehmeät” hoidot yrteistä korvakynttilöihin, erilaiset energiahoidot, kristinuskoon liittyvä terveyshumpuuki sekä nykyhetken salaliittoajattelu ja median rooli humpuukin markkinoinnissa.
Lehtonen on koulutukseltaan uskontotieteilijä, ja kirjaa voisi pitää aatehistoriallisena katsauksena kaikkiin niihin tieteen ulkopuolisiin hoitomuotoihin, joita Suomeen on parin sadan vuoden aikana mahtunut.
Aihe on tietenkin valtava ja sen rajaus vaikea. Yhtä oikeaa tapaa esimerkiksi hoitomuotojen luokitteluun otsikoiden alle ei ole olemassa. Toisaalta lääketieteen reunamilla on leveä harmaa kehä, jolle sijoittuvat hoitomuodot voivat yhdellä tavoin käytettynä olla tieteellisesti perusteltuja ja toisella tavoin lääketieteen ulkopuolisia, uskomushoitoja siis.