Professori heittäytyi terveysväitteiden suohon ja kirjoitti kelpo kirjan

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Juhani Knuuti on ylilääkäri ja professori, valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja, josta on muutamassa vuodessa tullut näkyvä keskustelija, kun on kyse terveysväitteistä, lääketieteen ulkopuolisista hoitomuodoista tai vaikkapa lääketieteen olemuksesta.

Knuuti on pitänyt Terveys&tiede-blogia Turun Sanomien sivustolla vuodesta 2015 saakka. En tiedä, mitä hän otti alun perin ohjenuorakseen lähtiessään käsittelemään terveysväitteitä sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa. Ulkopuolelta katsottuna hänen periaatteensa vaikuttavat kuitenkin tällaisilta: Hölmöimpäänkin väitteeseen voi vastata asiallisesti. Harvassa ovat väitteet, joita ei voisi lähestyä tutkimustiedon kautta. Henkilökohtaisuuksiin on turha tarttua. Oikea tieto ansaitsee näkyvyyttä uudestaan ja uudestaan.

Ne ovat oikein hyviä periaatteita, ja Juhani Knuuti on minun nähdäkseni niitä edelleen noudattanut. Ne kuulostavat ehkä itsestäänselvyyksiltä, mutta sellaisia verkkoaktiiveja, jotka todella toimisivat niiden mukaan, on vähän. Henkilökohtaisuuksiin menevä, aina vain toistuva idiotia ei varsinaisesti kannusta pysymään asiallisena tai ampumaan alas humpuukia, joka ei suostu kuolemaan, vaikka se olisi kuinka monta kertaa todettu vääräksi. 

Knuutin tuore kirja Kauppatavarana terveys. Selviydy terveysväitteiden viidakossa on kooste siitä, mitä terveysväitteiden jatkuvasti kasvavalla kentällä parhaillaan liikkuu ja miten siihen kannattaa tieteen valossa suhtautua. 

Kirjaan on johdannon mukaan otettu kaikkiaan 71 erilaista terveysteemaa sekä satoja niihin sisältyviä väitteitä, jotka Knuuti käy tutkimustiedon avulla läpi. Väitteiden seulomisen lisäksi Knuuti sivuaa kirjassa lääketieteen toimintaa, terveysuskomusten syitä, terveyteen liittyvää liiketoimintaa ja hoitoja säätelevää lainsäädäntöä. 

Kirjassa analysoidyt aiheet Knuuti on kerännyt muun muassa bloginsa keskusteluketjuista. Luvassa on siis varsin ajankohtainen katsaus. Aiheet on pyritty jaottelemaan esimerkiksi ”väitteiksi sairauksien hoidosta” (mm. Voiko lumevaikutuksella hoitaa sairauksia? Lyhentävätkö sinkki ja C-vitamiini sairauksien kestoa? Onko Bemer-terapia tehokasta hoitoa?) ja ”väitteiksi terveyden tukemisesta ja sairauksien ehkäisystä” (mm. Ravitsemuksesta esitettyjä terveysväitteitä. Rokotuksista esitettyjä terveysväitteitä. Pidentääkö biohakkerointi ikää?). 

Kirjaprojekti on ollut melkoinen haaste – sen ymmärtää jokainen, joka on vähänkin seurannut sosiaalisessa mediassa käytävää terveyskeskustelua. Terveys kiinnostaa, ja sitä koskevaa tietoa, myös silkkaa humpuukia, on liikkeellä valtavasti. 

Tarkemmin sanottuna haastavaa on aineiston valikointi, järjestely ja tiivistäminen sujuvaksi tekstiksi:

Mitä ottaa mukaan, kun liikkeellä on samaan aikaan tehottomaksi osoitettuja, vanhoja hoitomuotoja (kuten homeopatia), joita kuitenkin edelleen aktiivisesti harjoitetaan, sekä uutukaisia tehokeinoja (kuten kuivaverianalyysi), joista ei voi tietää, jäävätkö ne niin päiväperhomaisiksi, että maininta kansien välissä olisi turha? 

Pysytelläkö lääketieteen ulkopuolisissa hoitomuodoissa vai ottaako mukaan myös selvästi lääketieteen omaan piiriin kuuluvia hoitoja? Rajatako kirja vain sairauksien hoitamiseen vai käsitelläkö myös vaikkapa erilaisia hyvinvointitrendejä?

Ja olivat valinnat mitä hyvänsä, kuinka järjestellä ne luettavaksi kokonaisuudeksi, jossa on jonkinlainen punainen lanka ja jossa järjestyksen kautta avautuisi lukijan näkyviin myös yksittäisiä väitteitä suurempia trendejä?

Entä kuinka pitää teksti sujuvana ja ylipäätään kirjan mittaisena, kun jokaisesta yksittäisestä väitteestä voisi kirjoittaa väitöskirjan verran tekstiä? 

Juhani Knuuti selviää näistä haasteista kunnialla. Ei täydellisesti, koska sellainen ei ole mahdollista: terveyskeskustelun suo on niin valtava – ja lääketieteellisten sekä ei-lääketieteellisten hoitojen reuna-alue häilyvä. Tarkastellut väitteetkin vaihtelevat laajoista, jopa filosofisista kysymyksistä (onko oma kokemus kaikkein tärkein?) yksittäisen tuotteen markkinointiväitteisiin (kannattaako punariisillä hoitaa korkeaa veren kolesterolia?). 

Väitteiden pakottaminen muutaman otsikon alle tuottaa välillä ontuvia ratkaisuja. Jäin esimerkiksi miettimään HYPOXI-menetelmän sijoittumista ”väitteisiin sairauksien hoidosta” – menetelmää kun markkinoidaan laihduttamisen tueksi. Ehkä hyvinvointi-, laihdutus- ja kuntoiluväitteet olisivat ansainneet oman lukunsa kirjaan. 

Entä mitä on jätetty kirjasta pois? Ainakin selvästi uushenkisyyden puolelle astuvat hoitomuodot kuten enkelihoidot ja yksisarvisterapiat. Ratkaisu tuntuu järkevältä.

Jos tällaisen kirjan haasteita ovat valikointi, järjestely ja sujuvoittaminen, niin ehkä jopa yllättäen kaikkein vahvimmillaan Knuuti on viimeisessä. ”Yllättäen” siksi, että ajattelin tutkimustiedon määrän ja hakuteosmaisen lähtökohdan tekevän tekstistä väkisinkin kuivakkaa ja infoähkystä kärsivää.

Kauppatavarana terveys on kuitenkin varsin juohevasti etenevä ja eheä tietokirja. Luin sen kokonaisuutena alusta loppuun, vaikka etukäteen ajattelin, että tällaista kirjaa ei voi lukea kuin pilkottuna, väite kerrallaan. 

Teksti on toimivasti yleistajuistettua: selkeää ja havainnollistavaa, luontevasti eteenpäin kulkevaa. Vaikeaselkoisimmat asiat kerrataan taulukoissa ja tietolaatikoissa, ja tekstin ydinväitteet saavat huomiota ajatuskuplamaisissa nostoissa. Lukijan on helppo pysyä kärryillä.

Yhtä asiaa moitin: kattavan hakemiston puutetta. Tämänkaltaiseen kirjaan kahden sivun hakemisto ei ole riittävä. Sisällysluettelo on perinpohjainen ja informatiivinen, muttei pysty korvaamaan hakemistoa. 

Juhani Knuuti ylläpitää kirjastaan myös erratum-sivua, johon hän päivittää kirjasta löytyviä virheitä ja niiden korjauksia. Sivu löytyy tästä linkistä.

*

Juhani Knuuti: Kauppatavarana terveys. Selviydy terveysväitteiden viidakossa. Minerva, 2020

Kirja: Kauppatavarana terveys (Juhani Knuuti)