Tutkija vaietkoon, kun poliitikot mutuilevat
Kirjoitin äskeisessä kolumnissa asiantuntijoiden vaikeasta roolista julkisuudessa. Heiltä esimerkiksi odotetaan henkilökohtaisuutta, vahvaa läsnäoloa omalla persoonallaan, mutta samaan aikaan haukutaan, jos he näyttäytyvät liian inhimillisinä.
Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltolaa on haastateltu viime aikoina todella paljon mediassa – ja samaan aikaan häntä on paheksuttu siitä, että hän on niin paljon esillä.
Haluaisin muistuttaa, että journalistiset päätökset esimerkiksi siitä, ketä haastatellaan ja kenen näkemykset nostetaan esille, tehdään toimituksissa.
Aaltolaa on myllytetty julkisessa keskustelussa myös eilen ja tänään. Myllytyksen taisi aloittaa kansanedustaja ja ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja, joka esitti eilen Ylen haastattelussa, ettei Aaltolan olisi pitänyt tuoda julkisuuteen mielipiteitään Suomen Nato-polusta. Sittemmin Aaltolaa on kehotettu keskittymään tutkijan neutraaliin rooliin monen muunkin poliitikon suulla.
En aio tässä sen enempää perata keskustelua Mika Aaltolan sanomisten ympärillä. Moni asiaan tarttunut poliitikko on joka tapauksessa nostanut esiin myös tutkijoiden sananvapauden – niin Erkki Tuomiojakin. Kiitos siitä.
Keskusteltu on myös suomalaisten ruokavaliosta. Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen on päättänyt olla edistämättä ilmastoruokaohjelmaa, josta oli sovittu hallitusohjelmassa. Sellainen tulisi nimittäin sisältämään suosituksia lihan- ja maidonkulutuksen vähentämisestä, ja keskustalaiselle ministerille asia on mahdoton pala.
Niin kuin odottaa saattoi, Kurvista komppasi Mikko Kärnä: hänen mukaansa lihan- ja maidontuotanto on Suomessa ilmastoteko, eikä siihen liity luontokatoakaan, päinvastoin.
Tieteen kannalta on selvää, että suomalaisten ruokavalion pitää olla tulevaisuudessa nykyistä kasvispainotteisempi. Tämä on tärkeää niin ilmasto- kuin elonkirjonäkökulmastakin. Asia mainitaan esimerkiksi eilen julkaistussa, Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden valmistelemassa Suomen Dasgupta-selvityksessä.
Kun tarkastelee Mika Aaltolan nostattamaa keskustelua ja keskustalaisten poliitikkojen haluttomuutta edes keskustella lihansyönnin vähentämisestä, nousee näkyviin, kuinka ahtaaseen tilaan tiede ja tieteentekijät päivänpoliittisessa keskustelussa pakotetaan.
Pitäisi olla hyvin neutraali; olla ottamatta kantaa, antamatta toimenpide-ehdotuksia, näyttämättä mielipiteitä. Pitäisi kestää se, että kun toimepide-ehdotuksia tulee pyydettäessä annettua, ne haukutaan vääriksi ja kielletään kokonaan.
Poliitikko haluaa tutkijan välittävän puhdasta tietoa vailla mielipiteen häivääkään, mutta itselleen poliitikko ottaa oikeuden polkea tieto jalkoihinsa ja korvata se mielipiteellään.
Tutkija olkoon sillä aikaa hipihiljaa kammiossaan.