Tutkija olisi hyvä ratas yrityksen koneistoon

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kuinka paljon tiedettä saa ajatella hyötynäkökulmasta?

Suuresti arvostamani tiedetoimittaja ja -kolumnisti Susanne Björkholm kirjoitti tänään Helsingin Sanomien tiedesivuilla tieteen hyödyistä yhteiskunnalle. Koska olen itsekin kirjoittanut asiasta paljon (esim. tässä, tässä ja tässä), ajattelin kommentoida kolumnia.

Tekstissä Björkholm kritisoi hallituksen aikeita leikata merkittävästi rahaa yliopistoilta. Yliopistojen rahoituksen romahdus kurjistaa opetusta entisestään. Jo nyt Suomessa on yhtä yliopisto-opettajaa kohti valtava määrä opiskelijoita, paljon enemmän kuin yhdysvaltalaisissa tai brittiläisissä korkeakouluissa.

Myös korkeakouluissa tehtävä perustutkimus kärsii leikkauksista. ”Täytyy olla harvinaisen typerä ja likinäköinen heikentääkseen perustutkimuksen jo nyt kurjistettuja toimintaedellytyksiä leikkaamalla siltä määrärahoja”, kirjoittaa Björkholm, enkä voi kuin olla täsmälleen samaa mieltä. Samoin olen yhtä mieltä muun muassa tieteen taloudellisesta ja henkisestä autonomiasta, ”hyödyttömän” tutkimuksen tärkeydestä ja vaikka mistä Björkholmin peräänkuuluttamasta asiasta.

Jostain olen kuitenkin eri mieltä. Susanne Björkholm kirjoittaa nimittäin näin: ”Tieteellisessä koulutuksessa ei ole tarkoitus kasvattaa tuottavia rattaanosia yrityksiin kilpailukykyä nostamaan eikä puhuvia päitä kommentoimaan hallitusten talouspoliittisia neronleimauksia.” Tähän virkkeeseen tartun.