Tuore tietokirja susista todistaa, kuinka iso ote Suomesta metsästyksellä on

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ehkä joskus seitsemisen vuotta pyörittelin mielessäni sopivaa tulokulmaa susista kertovaa tietokirjaa varten. Sain mielestäni loistavan idean: viettäisin aikaa patikoimalla koirani kanssa susialueilla, yöpyisin teltassa ja olisin koirineni kaiken tavoin loistava ”susisyötti” – paitsi että tulisin todellisuudessa havainnollistaneeksi sen, kuinka vähän sudesta on vaaraa ihmiselle ja kuinka hyvin se väistää ihmistä.

Muut kirjaprojektit ajoivat idean yli enkä sitä koskaan toteuttanut. Hyvä niin! Vastaavaan ajatukseen nojaava kirja on nimittäin juuri ilmestynyt, ja väitän, että Mia Takulan Susien mailla on toteutettu omistautuneemmin ja asiantuntevammin kuin mihin olisin itse kyennyt.

Takula vietti kirjaa varten 150 yötä suomalaisilla susireviireillä, hiihti ja telttaili, rämpi soilla ja väisteli kulkukelvottomia hakkuuaukeita. Susien läsnäolosta kertoivat tassunjäljet lumessa ja mudassa, ulostekasat ja virtsamerkinnät, vanhat ja tuoreet raadot ja joskus harvoin myös ulvonta. Sutta on vaikea kohdata, sillä se pyrkii väistämään ihmistä. 

Takulan kirja on ennen kaikkea kuvaus suomalaisesta luonnosta, sen parhaimmillaan tarjoamasta hiljaisuudesta, yötaivaasta ja kastautumaan houkuttelevista järvistä. Luonto houkuttelee olemaan yksin ajatusten kanssa, ja kun Takula ensin ottaa urakakseen viettää öitä metsässä, lopulta sieltä on vaikea pysyä poissa. Pakolliset tauot retkeilyssä tuottavat lähes fyysistä kaipausta. Luonnossa kulkiessa on aikaa ajatella, ja kirjan teema liikkuukin susista paljon yleisemmälle tasolle, ihmisen ja muiden eläinten suhteeseen.

Vaikka luonto näyttäytyy kirjassa turvallisena ja lohdullisena paikkana, kaikki siellä ei ole hyvää ja kaunista.