Terveisiä ilmastonmuutokselta, osa 2: Eräopaskin voi tehdä tiedeviestintää
Kuten edellisestä blogitekstistä ilmenee, olin viime viikolla käymässä Huippuvuorilla opintomatkalla.
En ole kovin monta kertaa elämässäni ollut tekemissä eräoppaiden kanssa: retkeiltyä on kyllä tullut, mutta harvemmin oppaan johdolla.
Huippuvuorilla oppaita on paljon: he kulkevat turistien mukana jäätiköillä, vuorenrinteillä, mursu- ja valassafareilla. Tähän vaikuttaa varmastikin se, että jääkarhuvaaran vuoksi Huippuvuorilla on tällä hetkellä voimassa käytäntö, jonka mukaan taajaman ulkopuolelle mentäessä mukana pitää olla ase. On monella tapaa helpompaa hankkia mukaan aseistettu ja koulutettu opas kuin lähteä itse ampumaharjoituksiin tai asetta vuokraamaan.
Huippuvuorilla oppaat eivät kuitenkaan palvele pelkästään turisteja. Merkittävä osa monen oppaan asiakaskunnasta koostuu eri tieteenalojen tutkijoista ja opiskelijoista.
Huippuvuoret on biologisesti ja geologisesti mielenkiintoista aluetta, ja ennen kaikkea se on eräänlainen ilmastonmuutoksen indikaattori. Oppaat auttavat tutkijoita maastossa ja huolehtivat näiden turvallisuudesta. Samalla eräoppaat kuulevat hyvinkin tuoretta tutkimustietoa.
Aloinkin ajatella eräoppaita ympäristötiedon välittäjinä. Matkan aikana seurasin usean oppaan toimintaa, ja he kertoivat ilmastonmuutoksen jäljistä työympäristössään: jäätikköjen kutistumisesta, meren pysymisestä auki pidempään, laihtuvista ja ravinnon perässä uudenlaisiin paikkoihin kulkevista jääkarhuista. He kykenivät välittämään varsin yksityiskohtaistakin tietoutta, sillä sitähän heille kertovat paikalla vierailevat tutkijat.
Moni opas kertoi huomioistaan tunteita herättävällä tavalla. Huippuvuoret on monelle siellä työskentelevälle oppaalle unelmien täyttymys, kohde, johon he ovat pitkään ajatelleet pyrkivänsä. Muutoksen merkit rakkaassa luonnossa ahdistavat. Kasvoista heijastuu huoli.
Eräoppaiden välittämä tieto ympäristöstä saattaa olla monen turistin kohdalla kullanarvoista. Vaikuttavassa maisemassa, jäätikön vieressä seisoessa ilmastonmuutos voi tuntua konkreettisemmalta asialta kuin omassa arjessa. Silloin on tärkeää, että opas välittää paikkaansapitävää, tuoretta tietoa käynnissä olevasta muutoksesta.
Tai ehkä oppaan äänestä kuultava huoli ehtii tavoittaa turistit, jotka vain pistäytyvät luksusristelynsä varrella Longyearbyenissa, käyvät lyhyellä vaelluksella, ostavat muovisen jääkarhun ja sitten taas poistuvat loistoristeilijänsä uumeniin.
Tiedeviestintään törmää välillä yllättävissä paikoissa.
*
P.S. Yksi oppaistamme oli Raine Kallio, josta voi lukea lisää tästä Petri Pöntisen jutusta.