Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kaupan kirjatarjonnan pitäisi olla puheenvuoro

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 8.2.2017 11:40

Kaipaan Suomeen eloisampaa ja reaktiivisempaa kirjojen tarjontaa.

Kirjailija ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen bloggasi tammikuun puolella siitä, kuinka Yhdysvalloissa on noussut myyntihitiksi George Orwellin vuonna 1949 kirjoittama dystopiaromaani Nineteen Eighty-Four (suom. Vuonna 1984).

Romaani tuntuu keskustelevan niin vahvasti Yhdysvaltojen nykyhetken ja Trumpin presidenttikauden alun kanssa, että lähes seitsemänkymmentä välissä kulunutta vuotta ovat yhdentekeviä.

Hämäläinen selvitti, olisiko kiinnostuneilla suomalaisilla mahdollisuuksia ostaa ajankohtainen kirja. Mahdollisuudet olivat aika huonot: osasta nettikirjakauppoja teos löytyy, mutta kivijalkakaupoista ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta sitä ei saa.

Katselin huvikseni, näkyykö kirjaa vaki-Prismojeni kirjahyllyissä, sillä yhä suurempi osa kirjallisuudesta myydään päivittäistavarakauppojen kautta. Ei näy (tietenkään).

Karo Hämäläisen haastattelema WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoi, että halukkuutta uusintapainokseen kustantamosta kyllä löytyisi, mutta ”myynnin ei voi sanoa Suomessa lähteneen kovasti liikkeelle” eikä ”yksikään kaupan edustaja myöskään ole kysynyt teoksen perään vielä isommin”.

Näin kirjoja siis myydään Suomessa: Kustantamo ei kustanna, koska kaupat eivät ole kyselleet. Kaupat eivät tilaa, koska takeita ostohalukkuudesta ei ole. Lukijat eivät osta, koska kirjaa ei ole myynnissä.

Kuka rohkea uskaltaisi rikkoa tämän noidankehän?

Kun kirjojen myynnistä yhä suurempi osuus valuu päivittäistavarakaupalle, eli lähinnä S- ja K-ketjuille, ainakin minä pelkään, että kirjat muuttuvät yhä enemmän vaatteiden kaltaisiksi käyttöesineiksi, joista tilataan kauppaan kevät- ja syysmallisto.

Kuten alussa kirjoitin: kirjallisuuden pitäisi olla keskustelua, ja sen pitäisi olla keskustelua paitsi sisällöltään, myös tarjonnaltaan. Tavaratalon vaatevalikoima ei ehkä ole keskustelua, mutta kirjallisuusosaston pitäisi ehdottomasti olla.

Muun muassa painotekniikan kehitys mahdollistaisi kirjallisuusbisnekseltä aiempaa suuremman reaktiivisuuden, kyvyn vastata siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Pienten Orwell-painosten tuottaminen nopeastikin ei olisi homma eikä mikään.

Jonkun pitäisi vain uskaltaa tilata ja jonkun painattaa. Kaipaan kokeilunhalua – samanlaista, jota edustaa esimerkiksi huomenna (9. helmikuuta) Helsingissä pidettävä runousaamiainen. Tällä rukousaamiaisten aikakaudella kirjallisuus voi osallistua keskusteluun monella tapaa.

Lue myös

Orwell-kuume ei tarttunut Suomeen – ”Olemme uusintapainosvalmiudessa”

Tarvitsemme tietenkin myös hidasta kirjallisuutta, sellaista, joka lähtee kirjailijan tarpeesta luoda ja sanoa, näyttää meille jotain, jota emme osanneet kaivata. Hitaan muodon rinnalla kirjallisuuden pitäisi olla elävä osa keskustelua, tarjota vastauksia, näkökulmia ja peilejä sille, mitä maailmassa tapahtuu.

Kirjoja ei myöskään kirjoiteta vain julkaisuvuottaan varten. Ne ovat osa ihmiskunnan kollektiivista sivistystä, tai oikeastaan pikemminkin sen ydin, ja siksi niitä ei saa päästää unohduksiin. Keväällä 2017 kirjallisuuden pitää koostua muustakin kuin kevään 2017 uutuuskirjoista.

Ihannemaailmassani kirjoja myytäisiin ja tuotaisiin tarjolle maailmaa jatkuvasti luodaten. Kaupan kirjallisuusvalikoima olisi puheenvuoro.

Silloin Keravankin Prismaan pystytettäisiin muutaman päivän varoajalla ständi, josta nykyhetkestä kiinnostunut lukija voisi sujauttaa ostoskoriinsa Orwellin, Huxleyn tai Atwoodin ja miettiä, mikä meni pieleen.

Lue myös

Orwell-kuume ei tarttunut Suomeen – ”Olemme uusintapainosvalmiudessa”

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt