Talouden alamäki lisää eläinsuojelun tarpeellisuutta
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti pari viikkoa sitten, että viime hallituskaudella perustettu eläinsuojeluasiamiehen virka päättyy vuoden lopussa. Virka oli perustettu määräaikaiseksi, mutta eläinsuojelujärjestöt toivoivat kovasti sen jatkamista.
Mitä väliä?
No sitä, että edellinen ja näemmä myös nykyinen hallitus ovat hitaasti mutta varmasti nujertaneet yrityksiä parantaa erityisesti tuotantoeläimien asemaa. Esimerkiksi turkiseläinten hyvinvointiasetusta valmistelleen työryhmän työ päättyi alkuvuodesta eläinsuojelujärjestöjen ulosmarssiin: asetusta oltiin väkisin muokkaamassa turkisten tuottajien halua vastaavaksi.
Ehdotukseen ei saatu mukaan edes kaikkia eläinten perustarpeita, vaikkapa suositusta siitä, että turkiseläimillä pitäisi olla aina saatavilla sulaa vettä. Joitain parannuksia esimerkiksi häkkikoosta ehdotukseen saatiin mahtumaan, mutta joidenkin eläinryhmien kohdalla suositukset jopa huononivat.
Syyskuun alkupuolella MMM ilmoitti, että uutta asetusta ei anneta lainkaan eikä sellaisen valmistelua jatketa. Vuosikausien yritys parantaa turkiseläinten oloja lakaistiin maton alle.
Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa eläinten hyvinvointia ei mainita lainkaan.
Miksi eläinten hyvinvointiin kannattaisi kiinnittää huomiota juuri nyt?
Siksi, että aina kun talous on alamaissa ja menoista leikataan, heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten. Tämä pätee myös eläimiin. Kun rahaa ei ole, säästetään tuotantoeläinten tiloista, virikkeistä ja eläinlääkärikuluista.
Samoin yksittäisten tuottajien talousvaikeudet näkyvät tragedioina eläintiloilla. Lama lisää myös mielenterveysongelmia.
Pahimmat tapaukset ovat järkyttävyydessään käsittämättömiä. Muutama päivä sitten salolainen mies sai ehdottoman vankeustuomion nautakarjan laiminlyönnistä. Kuolleita eläimiä lojui elävien joukossa, eläimet olivat kuivuneen lannan peitossa, ketjut olivat kasvaneet kiinni nautojen kaulaan.
Suomen nykyisestä eläinsuojelutodellisuudesta kertoi surullisella tavalla Helsingin Sanomissa pari päivää sitten julkaistu vieraskynäkirjoitus. Siinä kaksi eläinsuojelulain uudistuksen ohjausryhmään kuuluvaa maataloustuottajien edustajaa kertoi kantansa tuotantoeläinten oikeuksista: sellaisia ei heidän mielestään oikeastaan edes ole. ”Eläinsuojelulailla säädellään ihmisen toimintaa eläimiä kohtaan: se ei ole eläinoikeuslaki.”
Kirjoittajien mielestä halu parantaa eläinten mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen on sekin väärin: ”Tämä johtaisi nykyisten eläinsuojien laajentamiseen ja lisäisi rakennusinvestointeja.” Tärkeintä on kulujen vähyys – eläinten olot ovat toissijaisia.
Ylipäätään he kiistävät koko eläinsuojelulainsäädännön tarpeellisuuden: ”Onko tuotantoeläinten pitämisen ja suojelun yksityiskohtaisista periaatteista tarpeen säätää laeilla? Eikö laatujärjestelmien kehittämistä voisi antaa tuottajien omiin käsiin?”
Omaa laatujärjestelmäänsä kehitti kai aiemmin mainitsemani salolainen karjatilallinenkin.
Tieteellinen tieto eläinten hyvinvointiin vaikuttavista seikoista on viime vuosina lisääntynyt kovaa tahtia. Ahtaat ja virikkeettömät tilat aiheuttavat tuotantoeläimille aivan samanlaista kokonaishyvinvointiin vaikuttavaa stressiä kuin ne aiheuttaisivat ihmiselle. Vasikka kärsii, ja sen kärsimys on yhtä todellista kuin ihmisen.
Talousleikkausten huonoja vaikutuksia pitää pyrkiä ehkäisemään ennalta. Toivottavasti maa- ja metsätalousministeriö ymmärtää tämän ja peruu edes päätöksensä eläinsuojeluasiamiehen viran lakkattaumisesta.