Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Tahdotko tietokirjailijaksi, II osa

Blogit Tarinoita tieteestä 31.8.2016 17:21
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Eilinen tekstini tietokirjaidean tarjoamisesta kustantajalle herätti miellyttävän paljon keskustelua muun muassa Facebookissa. Kehotin ihmisiä kertomaan, jos tekstistäni puuttui jotain oleellista – ja kas, puuttuihan sieltä! Siksi lisään blogiin vielä muutaman pointin aiheesta.

Voiko kirjaidean lähettää yhtaikaa useaan kustantamoon?

Voi. Pelkkä idean (tai kokonaisen käsikirjoituksen) tarjoaminen ei vielä sido kirjoittajaa mihinkään. Kustantamoilta saa välillä odotella vastauksia turhauttavan kauan, ja ajan sekä hermojen säätämiseksi on täysin sallittua lähestyä yhtaikaa useaa kustantamoa.

Etikettiin kuitenkin kuuluu, että kirjaa ruvetaan kunnolla työstämään vain yhden kustantamon kanssa. Jos ideasta ollaan kiinnostuneita monessa paikassa, kannattaa käyttää hetki sen selvittelyyn, millaisin resurssein kustantamo pystyy olemaan hankkeessa mukana. Kustannustoimittaja on hyvin oleellinen osa kirjan valmistumista. Onko kustantamolla omia hyvämaineisia kustannustoimittajia? Hyvä kustannustoimittaja on todellinen aarre, ja jos on mahdollista valita, minkä kustantamon kanssa kirjaa lähtee tekemään, kannattaa kysellä nimenomaan kustannustoimittamisesta. Missä vaiheessa toimittaja astuu kuvioon mukaan? (Mitä aiemmin, sen parempi.)

Kun on aika kirjoittaa sopimus kustantamon kanssa, sen yksityiskohdista kannattaa kysyä kokeneelta tietokirjailijakaverilta tai vaikkapa Suomen tietokirjailijat ry:n lakimiehiltä. He auttavat kyllä. Liiton sivuilta löytyy hyvää perustietoa sopimuksesta. Jos jokin epäilyttää, kysy! Kirjahaaveista huumaantuneena ei kannata allekirjoittaa millaista sopimusta tahansa. 

Valmistele ”hissipuhe” ideastasi

Kirjoitin edellisessä postauksessa, millä tavoin ideasta kannattaa kertoa kustantajaehdokkaalle. Moni tuttava huomautti, että varsin kannattavaa voi olla niin kutsutun hissipuheen valmistelu. Sillä tarkoitetaan siis lyhyttä, iskevää esittelyä, josta tulee ilmi kirjan aihe, käsittelytapa, merkittävyys, ajankohtaisuus, mahdollinen lukijakunta. Hissipuheen voi niin pitää puhelimessa, välittää kirjallisesti sähköpostissa kuin pitää sen kasvokkain kustantamon edustajan kanssa.

Kaikki tällainen valmistelu on hyväksi: tositilanteessa ihmisellä menee monesti pasmat sekaisin eikä ideasta löydykään mitään kiinnostavaa sanottavaa. Siksi on parempi valmistautua kunnolla ja opetella tärkeät näkökulmat vaikka ulkoa. Hissipuheella herätetään kiinnostus, ja kun kiinnostus on herännyt, suunnitelmista voi kertoa laveammin ja rönsyilevämmin.

Voisiko verkostoja hyödyntää valmiiksi ostajakunnaksi?

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin mahdollisuuden toteuttaa kirja omakustanteena, varsinkin jos tiedossa on valmis ostajakunta sille. Tällaista mahdollisuutta voi tietenkin hyödyntää myös kustantamon kanssa toimiessa: kyllähän kustantamolle on valtava täky, jos kirjoittaja houkuttelee mukanaan järjestön, firman, kunnan tai harrastajapiirin, joka on heti valmis tilaamaan satoja kappaleita kirjaa. Kuulostaa raadolliselta, mutta tasoittaa niin kustantamon kuin kirjoittajankin taloudellisia riskejä – ja ennen kaikkea takaa kirjalle lukijoita.

Onko näytetekstistä mitään hyötyä?

Näytetekstistä, vaikkapa parista kirjan luvusta, voi tietenkin olla hyötyä. Se voi vakuuttaa kustantamon kirjoittajan taidoista tai selventää, minkä luonteisesta kirjasta on kysymys. Jos kirjoittaja ei ole aiemmin julkaissut mitään, kustantamo ei tietenkään voi tietää, osaako hän todella kirjoittaa.

Varsinkin jos kirjoittajalla on tarkoituksena tuottaa jotain aivan uutta, tyylillisesti poikkeavaa ja raikasta tietokirjatekstiä, näyteteksti havainnollistaa asian paremmin kuin pelkkä selitysyritys.

Kun kustantamoon ottaa yhteyttä, kannattaa myös tarkistaa, onko niiden nettisivuilla ohjeita kirjaideoiden lähettämistä varten. Varsinkin suurilla kustantamoilla on useit omat sähköpostiosoitteet kirjatarjouksia varten.