Salametsästäjiä rangaistaan lievästi ja tuomitaan harvoin

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Palaan vielä pikaisesti susiasiaan, sillä käräjäoikeus antoi muutama päivä sitten tuomionsa Perhon suuressa salakaatojutussa. Viidestätoista syytetystä kaksitoista tuomittiin yli vuoden mittaisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin sekä neljän vuoden metsästyskieltoon.

Mieltä lämmittävää tuomiossa oli, että syytettyjen suorastaan idioottimainen yritys (anteeksi vain) saada kaadetut eläimet taiottua koirasusiksi susien sijaan ei mennyt läpi. Dna-tunnistuksen varmuudesta kävi oikeudessa todistamassa liuta tutkijoita. Syytettyjen puolustus yritti vihjailla, että koko suomalainen susikanta on niin koiran geenien saastuttamaa, että jopa sutta edustavat vertailunäytteet olisivat tosiasiassa koirasusien näytteitä.

Tieteellisyys siis voitti epätoivoisen yrityksen muuntaa musta valkoiseksi ja päästä kuin koira (sic!) veräjästä. Syytetyt olivat lähteneet ampumaan susia – ja susia he myös ampuivat.

Suden ja koiran erottamiseen dna on ehdottomasti varmin työkalu. Morfologiset vertailut ovat vaikeita ja moniselitteisiä. Suden ja koiran luusto on kovin muovautuvaista ja muuntelevaa. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi eläintarhassa syntyneiden susien kallo on tiettyjen piirteiden osalta selvästi koiramaisempi kuin luonnossa syntyneiden susien.

Kaksi asiaa jäi silti pohdituttamaan kovasti tuomiossa: