Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Salametsästäjiä rangaistaan lievästi ja tuomitaan harvoin

Blogit Tarinoita tieteestä 17.1.2015 16:33
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Palaan vielä pikaisesti susiasiaan, sillä käräjäoikeus antoi muutama päivä sitten tuomionsa Perhon suuressa salakaatojutussa. Viidestätoista syytetystä kaksitoista tuomittiin yli vuoden mittaisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin sekä neljän vuoden metsästyskieltoon.

Mieltä lämmittävää tuomiossa oli, että syytettyjen suorastaan idioottimainen yritys (anteeksi vain) saada kaadetut eläimet taiottua koirasusiksi susien sijaan ei mennyt läpi. Dna-tunnistuksen varmuudesta kävi oikeudessa todistamassa liuta tutkijoita. Syytettyjen puolustus yritti vihjailla, että koko suomalainen susikanta on niin koiran geenien saastuttamaa, että jopa sutta edustavat vertailunäytteet olisivat tosiasiassa koirasusien näytteitä.

Tieteellisyys siis voitti epätoivoisen yrityksen muuntaa musta valkoiseksi ja päästä kuin koira (sic!) veräjästä. Syytetyt olivat lähteneet ampumaan susia – ja susia he myös ampuivat.

Suden ja koiran erottamiseen dna on ehdottomasti varmin työkalu. Morfologiset vertailut ovat vaikeita ja moniselitteisiä. Suden ja koiran luusto on kovin muovautuvaista ja muuntelevaa. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi eläintarhassa syntyneiden susien kallo on tiettyjen piirteiden osalta selvästi koiramaisempi kuin luonnossa syntyneiden susien.

Kaksi asiaa jäi silti pohdituttamaan kovasti tuomiossa:

1) Miksi syytettyjä ei tuomittu maksamaan vahingonkorvauksia? Suden ohjeellinen korvausarvo valtiolle on vähintään kuusituhatta euroa. Kyse on syyttäjän päätöksestä ja syy on ilmeisesti se, että ruhot saatiin metsästäjiltä valtiolle eivätkä he hyötyneet niistä taloudellisesti.

Onpa oudosti ajateltu! Korvauksen pitäisi nimensä mukaisesti olla korvaus siitä, että luonnonvaraiset eläimet ovat kuolleet ja susikanta pienentynyt.

Esimerkiksi pari vuotta sitten ilvesten salametsästyksestä tuomitut miehet syyllistyivät oikeuden mukaan myös törkeään metsästysrikokseen  – ja heidät tuomittiin ehdollisen vankeuden ja metsästyskiellon lisäksi vahingonkorvauksiin.

2) Miksi salametsästäjiä ei saada oikeuden eteen?

Perhon tapaus oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa annettiin susien salakaadosta tuomio törkeänä metsästysrikoksena. Rikosnimike tuli rikoslakiin vuonna 2011, siis neljä vuotta sitten.

Suomalaisten susien yleisin kuolinsyy on salametsästys, ja pelkästään se, että kohteena on susi, riittää tekemään metsästysrikoksesta törkeän. Rikollisia pitäisi siis riittää tuomittavaksi.

Aiempaa ankarammista rikosnimikkeistä ei ole mitään hyötyä, jos rikollisia ei saada oikeuden eteen. Nyt, kun suden luvanvaraista metsästystä aiotaan selvästi lisätä, olisi suomalaisen suden kannalta elintärkeää, että luvaton metsästys saataisiin mahdollisimman tiukasti ja nopeasti kuriin. Siksi valtion pitää tehdä jotain salametsästykselle.

Itse olen sitä mieltä, että salametsästyksen tukahduttaminen ei onnistu ilman Metsästäjäliiton aktiivista toimintaa asiassa. Salakaadoista tuomitut ovat usein myös aktiivisia metsästäjiä.

Hyväksyvän hiljaisuuden on aika loppua. Kannanotot eivät riitä, vaan vaaditaan todellisia toimenpiteitä. Onko sellaisia tehty?