Populistille susi on helppo saalis

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Susikeskustelu lehahti jälleen liekkiin, kun metsästyspiirien keräämä kansalaisaloite suden kannanhoidollisesta metsästyksestä pääsi eduskunnan lähetekeskusteluun. 

Kansanedustajista halusivat ääneen erityisesti ne, joiden mielestä susia pitäisi metsästää – ehkäpä mitä pikemmin ja enemmän, sen parempi. Eduskunnassa kuultiinkin joukko sellaisia huhupuheita, virheellisiä väittämiä ja suoranaisia salaliittoteorioita, joita susiaiheen parissa on liikkunut vuosia. On todella harmi, että ne jatkavat elämäänsä eduskunnan istuntosalissa.  Toimittaja Jami Jokinen kirjoitti aiheesta eilen mainiosti Kalevassa

Susikeskustelu on erinomainen esimerkki poliittisesta populismista. Se on myös hyvin helppoa ja yksinkertaista populismia. 

Susikeskusteluun osallistuminen populistisilla heitoilla ei vaadi poliitikolta erityisiä spinnaustaitoja, rohkeutta, retorista kunnianhimoa tai aiheen tuntemusta. Susikeskustelun asetelma on hyvin yksinkertainen ja kaikille tuttu, ja siitä on helppo tehdä mustavalkoisia kärjistyksiä.

Mihin populistinen poliitikko pyrkii?