Poikkeusaikana on tärkeää sietää epävarmuutta
Kuinka säilyttää mielenrauha, kun tieto on epävarmaa ja ristiriitaista?
Nyt koronaviruspandemian aikana tiedonjano on valtavaa, ja yhtä lailla myös tiedon levittäjiä on paljon. Valtion eri elimet tiedottavat toimenpiteistä ja epidemiatilanteesta. Media uutisoi. Somessa eri alojen asiantuntijat tarjoavat näkökulmia virusaiheeseen.
Tavalliset somekäyttäjät ahkeroivat hekin: tietoa etsitään, kootaan, analysoidaan ja levitetään hurjalla tahdilla.
Koska aihe on globaali, tarjolla oleva informaatiokin sellaista. Eri maiden epidemiatilanne näkyy tietenkin uutisissa, mutta myös vaikkapa Facebookissa liikkuu milloin kiinalaisen ja milloin italialaisen lääkärin, potilaan tai poliitikon kokemuksia taudista. On vaikea arvioida, kuinka paikkansapitäviä kirjoitukset ovat ja ovatko kirjoittajat edes niitä, joksi itseään väittävät.
Kun on kyse koronapandemian kaltaisesta asiasta, joka uhkaa niin ihmisten terveyttä kuin talouttakin, on tietysti selvää, että ihmiset kaipaisivat varmaa tietoa. Haluaisimme tietää, kuinka välttää sairaus, kuinka kauan tämä erikoinen tilanne kestää ja kuinka monelle tilanne käy hengenvaaralliseksi.
Valitettavasti varmaa tietoa on tarjolla kovin vähän. Kyseinen virus on lääketieteelle uusi, ja epidemia pääsi kehittymään nopeasti. On monenlaisia epävarmuustekijöitä ja kovin vähän kokemusta.
Epävarmuus koskee kaikkea koronavirukseen liittyvää. Viime päivinä on nähty epävarmaa ja ristiriitaista tietoa vaikkapa siitä, voiko virustaudin oireita hoitaa ibuprofeenilla, kuinka pitkään virus säilyy erilaisilla pinnoilla, leviääkö virus aerosoleina ilmateitse, kuinka suuri osuus suomalaisista tulee joutumaan tehohoitoon, mitä hallituksen linjaus kymmenen ihmisen kokoontumiskiellosta käytännössä tarkoittaa, saavatko yli 70-vuotiaat käydä itse kaupassa ja kannattaako kaikkia virusepäilyjä testata.
Kuinka tavallisen ihmisen on tarkoitus selvitä vaikeassa tilanteessa, kun asiantuntijat antavat ristiriitaista tietoa?
Ristiriidoille löytyy toisinaan helppoja selityksiä: Joskus ristiriitaa ei oikeasti ole, vaan yksittäinen eriävä tieto onkin ollut virheellinen uutinen tai jopa tarkoituksella levitetty valeuutinen. Joskus asiantuntija taas ei ole oikeasti asiantuntija.
Silti tieteellisestikin hankittu tietokin sisältää paljon epävarmuustekijöitä. Vaadimme yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Kun on kyse vaikkapa siitä, voiko koronaviruksen saada pintojen kautta, pitääkin kysyä heti kymmenen uutta, tarkempaa kysymystä. Tätä pohti hyvin tutkijatohtori Tuomas Aivelo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Koronapandemian kaltaisessa tilanteessa mielenrauhaa voi tukea se, että opettelee kestämään epävarmuutta. Kaikesta ei voi eikä tarvitsekaan olla varmaa tietoa. Ei auta kuin olla varovainen ja seurata annettuja ohjeita kykyjensä mukaan.
Nykyaika ehkä houkuttelee tuntemaan, että ihmisellä pitäisi olla kaikesta varmaa tietoa ja tiedon perusteella muodostettu ehdoton mielipide. Kun kaiken informaation väitetään olevan vain muutaman verkkohaun päässä, meille on saattanut muodostunut käsitys, että olisimme yksilöinä velvollisia ottamaan kaikesta selvää.
Toimitusjohtaja Mikael Jungner on viime viikkoina kannustanut some-kansalaisia etsimään koronavirusta koskevaa tietoa verkosta, analysoimaan ja levittämään sitä. Hänen mielestään asiantuntijat eivät ehdi hankkimaan tarpeeksi tietoa, ja avuksi tarvitaan kansalaisia.
Jungnerin ajatus menee metsään paristakin syystä. Tärkein on tietenkin se, että niin kutsuttu sometavis ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi asiantunteva tiedonkäsittelijä. Pahimmillaan someaktivistit levittävät jo nyt harhaanjohtavaa, vanhentunutta ja vääristelevää sisältöä.
Toinen Jungnerin ajatusvirhe on se, että koronaviruspandemiassa olisi kyse mysteeristä, jonka voisi ratkaista, kun joku vain löytäisi jonkin oleellisen tiedonmurusen.
Pandemia saadaan kuriin ennen kaikkea ruohonjuuritason toiminnalla: oirehtivien eristämisellä, käsihygienialla, riskiryhmien suojaamisella, sairastuneiden hoitamisella. Niistä me emme selviä googlaamalla vaan olemalla kärsivällisiä ja seuraamalla ohjeita.
Anna itsellesi lupa olla tietämätön! Kukaan ei tiedä, kuinka epidemia etenee Suomessa seuraavien viikkojen aikana. Ennakointia voi tehdä, mutta siitä huolimatta tilanteeseen pitää joka päivä suhtautua sellaisena kuin se eteen tulee. Tämä koskee niin asiantuntijoita, poliitikkoja kuin rivikansalaisiakin.
Elämme epävarmuuden maailmassa, ja siihen on syytä tottua.