Pisa pois, joustoa tilalle

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Olen ehkä maininnut jo aiemminkin, että minusta on tullut Kirsti Lonka -fani. Kasvatustieteiden professori on viime aikoina pitänyt hienosti mediassa esillä koulujärjestelmämme heikkoja kohtia. Niitä riittää. Helsingin Sanomien torstaisessa haastattelussa Lonka puhui kahdestakin tärkeästä asiasta: Pisa-tutkimuksesta sekä erilaisten oppijoiden mahdollisuudesta viihtyä peruskoulussa.

Aloitetaan Pisa-tutkimuksesta.

Ensimmäinen Pisa-mittaus tehtiin vuonna 2000. Vuonna 2003 Suomi menestyi mittauksessa erityisen hyvin, ja suunnilleen siitä saakka maamme on esittäytynyt eräänlaisena Pisa-mallimaana. Ulkomaiset vieraat ovat suorastaan ravanneet tutustumassa suomalaiseen peruskouluun.

Vuonna 2012 putosimme terävimmästä kärjestä, mitä voi pitää onnenpotkuna peruskoulullemme. Näin nimittäin kertoo Pisa-menestyksen vaikutuksesta Kirsti Lonka: ”Jos palavereissa yritti ehdottaa jotain, sanottiin, ettei tarvitse, sillä mehän ollaan jo maailman parhaita. Ihan kuin ne hyvät Pisa-tulokset tarkoittaisivat, ettei mitään pidä kehittää.”

On mielenkiintoista, että vielä muutama vuosi sitten Pisa-mittaus olikin jotain Jumalan sanasta seuraavaa. Nyt sitä uskalletaan jo kritisoida suurenkin yleisön edessä sekä Suomessa että muualla. Guardianissa julkaistiin äskettäin kasvatustieteilijöiden avoin kirje, jossa he ilmaisivat huolensa Pisa-mittausten vahingollisuudesta. Kirjeellä oli kymmeniä allekirjoittajia. Kirjoittajia huolestutti, että Pisa-tutkimus pakottaa opetuksen kaikkialla yhdenlaiseen muottiin, antaa kouluille ja opettajille liian vähän liikkumavaraa, rytmittää koulutuksen kehittämisen Pisa-tutkimuksen mukaiseen kolmen vuoden sykliin ja aiheuttaa sen, että muunlaiset koulutuksen tavoitteet ja laatumittarit unohdetaan kokonaan. Pisa-mittaus on myös kallista. Kirjeen kirjoittajat vaativat koko Pisa-testauksen lopettamista.