Pelkääkö THL uutta hallitusta?

Helsingin Sanomat uutisoi eilen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on ohjeistanut sisäisesti tutkijoitaan pitämään tuoreen hallitusohjelman arvostelun maltillisena ja odottamaan THL:n yhteisen kannan muodostamista. ”Jokainen meistä esittää julkisuudessa THL:n yhteistä kantaa. Meidän tuleekin valita vaikuttamisen paikat, pitää yllä suhteita keskeisiin sidosryhmiin ja olla avoimia erilaisia kannoille. Tietoinen vastakkainasettelu ja -asettuminen voi haitata kykyämme vaikuttaa jatkossa”, sisäisessä viestissä kirjoitetaan HS:n mukaan. 

Tänään THL:n johto oli pehmennellyt sanojaan uudessa viestissä henkilöstölle. Uuden viestin mukaan keskeistä on se, että julkisuudessa kommentoidessa pitää tehdä selväksi, onko kyseessä THL:n vai yksittäisen tutkijan kanta. Asiasta kertoi edelleen HS.

Tapaus työ väistämättä mieleen tapahtumat vuodelta 2011, jolloin Teknologian tutkimuskeskus VTT sai oikeusasiamieheltä huomautuksen rajoitettuaan kahden tutkijansa sananvapautta.

Tuolloin VTT:n tutkija oli saanut työnantajaltaan kirjallisen varoituksen esiinnyttyään asiantuntijana eduskunnan talousvaliokunnassa, joka käsitteli ydinvoimaloiden rakentamista. Toinen VTT:n tutkija olisi puolestaan halunnut kirjoittaa turvetuotantoa käsittelevän yleisönosastokirjoituksen, mutta VTT torppasi aikeen. 

Oikeusasiamies päätyi siihen, että tutkijoiden sananvapautta oli loukattu. Päätöksen voi lukea tästä linkistä. 

Tapauksesta kertoo myös ympäristöpolitiikan professori Janne I. Hukkinen Esa Väliverrosen ja Kai Ekholmin toimittamassa artikkelikokoelmassa Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus. 

THL:n ohjeistus tutkijoille poikkeaa toki VTT:n tapauksesta. Nyt kyse ei ole minkään tietyn mielipiteen polkemisesta näkymättömiin tai tietyn tutkijan hiljentämisestä, vaan jonkinlaisesta laimeahkosta itse- tai ennakkosensuurin herättelystä. Vastenmielistä se kuitenkin on: tietenkin tällainen vaikuttaa tutkijoihin ja siihen, kuinka he uskaltavat tuoda kantansa näkyviin. 

Akateemisessa maailmassa ollaan totuttu suureen sananvapauteen. Yliopistot antavat tutkijoilleen varsin vapaan äänen, niin kuin kuuluukin. Tutkimuksen tekeminen yliopistossa ei tarkoita sitä, että julkiset kannanotot pitäisi miettiä yliopiston ”yhteiseen kantaan” sopiviksi. Tutkijoiden näkeekin välillä roimivan kotikorkeakoulujaan varsin rankasti aivan ilman seuraamuksia. 

Tutkijan sananvapauden katsotaan olevan niin suuri, että edes Johan Bäckmanilta ei ole saatu peruttua dosentuuria. 

Tuntuu, että THL:n tai VTT:n kaltaisissa tutkimuslaitoksissa ei ymmärretä, kuinka oleellista tutkijan sananvapaus on ja kuinka merkityksellistä se on tutkijoille itselleen. Valtion tutkimuslaitokset putoavat jonnekin valtion virastojen ja yliopistojen väliselle harmaalle alueelle: tutkijat haluavat tehdä vapaata ja avointa tiedettä, kun taas johto katsoo johtavansa jonkinlaista valtionyhtiötä.

THL:n ohjeistuksessa on toistaiseksi ehkä kyse myrskystä vesilasissa – laitoksen johto tuntuu pelästyneen sitä, millainen reaktio sisäisestä kirjelmästä on noussut ja miettii ehkä entistä tarkemmin sanavalintojaan. Toivottavasti itsesensuuri jäi nyt tähän.

Kaikkein mielenkiintoisinta tässä episodissa on toistaiseksi ehkä se, miksi THL:n johto on juuri nyt niin huolissaan siitä, että laitoksen ja yksittäisen tutkijoiden kannat sekoittuisivat julkisuudessa tai että joku sen tutkijoista olisi huomiotaherättävän kriittinen.

Ei ole hyvä, jos asiantuntijaorganisaatioilla on sellainen olo, että uuden hallituksen edessä pitää hiipiä sukkasillaan, kuiskia tai pokkuroida.