Painajaisten paperitoukka testaa kykyämme sietää luontoa

Kirjoitin edellisessä bloggauksessani biofobioiden eli luontoon liittyvien pelkojen mahdollisesta yleistymisestä kaupunkilaisten keskuudessa. 

Kaikki pelot eivät tietenkään johda erityisiin haittoihin: pelon kohde voi olla jokin sellainen, ettei se käytännössä koskaan osu kohdalle, tai sitten henkilö voi oppia elämään pelkonsa kanssa ja suhtautumaan asiaan järjellä.

Yleistä haittaa biofobioista on esimerkiksi silloin, kun niillä perustellaan luonnolle haitallisia toimenpiteitä.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon mediassa on ollut juttuja paperitoukista. Paperitoukka on sokeritoukan sukulainen ja kovasti sen näköinen, suurimmillaan parisenttiseksi kasvava ikivanha hyönteislaji. Siitä alettiin Suomessa puhua vasta muutama vuosi sitten: luultavasti lajia on ollut täällä paljon kauemmin, mutta sitä ei ole erotettu sokeritoukasta.