Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Opettaja-kansanedustaja kiistää evoluution

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 14.9.2015 20:53

Törmäsin illan ratoksi Facebookissa keskusteluun, joka käytiin erään ensimmäisen kauden kansanedustajan kaikille avoimella sivulla. Keskustelussa käsiteltiin evoluutiota ja ihmisen alkuperää. Kyseinen kansanedustaja, jolla on itsellään opettajan koulutus, on evoluutiosta tätä mieltä: ”…se nyt vaan…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Kolumnisti ymmärtänee, että keskustelijoilta voi puuttua halua ymmärtää tieteellisiä faktoja sen lisäksi, että kyky ymmärtää on rajoittunut. On selvää, että kreationistisella maailmankatsomuksella varustetulla henkilöllä ei ole kerrassaan mitään motiivia edes yrittää ymmärtää evoluution perusteita. ”Onneksi” genetiikka on sen verran vaikeatajuista, että voi kirkkain silmin kieltää sen mitenkään todistavan lajinkehityksen puolesta, ainakin itse uskoen ettei täten julistaudu sivistymättömäksi tolloksi.

On tietenkin ikävää, jos kansanedustajien ja opettajien sivistystaso ja kyvykkyys jättävät toivomisen varaa. Kansanedustajat nyt kuitenkin valitaan vaaleilla ilman pätevyystestejä, ja kaikkien opettajienkaan älykkyys ei ilmeisesti yllä ylimpään kvartaaliin – edes biologianopettajien… silti olen vakuuttunut siitä, että tilanne on parempi kuin esim. USA:ssa, jossa evoluutio-oppi on paikoin kokonaan kielletty edes vaihtoehtoisena teoriana. – Yleisen suvaitsevaisuuden nimissä joudumme sitä paitsi jättämään hieman tilaa yksityisille uskomuksille ja maailmankatsomuksille, vaikka ne eivät tieteellisen objektiivisuuden kriteerejä täyttäisikään.

Se että elottomasta materiasta (hiili, fosfori, typpi, happi jne..) syntyisi ajattelevia, iloitsevia, eläviä sieluja, ihmisiä, ilman Luojaa on tieteellisesti täysi mahdottomuus. Evoluutioteoria on nimensä mukaisesti teoriaa, jossa yritetään tehdä tyhjäksi Jumalan olemassaolo.
Jo kaikista alkeellisimmatkin elämänmuodot esim. bakteerit ja virukset sisältävät kymmeniä toisistaan riippuvaisia, toiminnallisia komponentteja. Näiden yhteinen kehittyminen evoluution laboratorion arpapelissä elottomasta materiasta toimivaksi elämänmuodoksi ei ole mahdollista. Mikroevoluutiota kyllä tapahtuu, kaiken aikaa, ja paljon ja
hyvin nopeassa, muutaman sadan tai tuhannen vuoden aikaskaalassa.
Esim. eristäytyneessä ekosysteemissä lajien ominaisuudet muuttuvat vastaamaan ympäristöä tai yhdestä lajista voi haaraantua useita uusia alalajeja. Evoluutioteoria selittää että mutaatiot synnyttävät uusia lajeja. Uuden lajien syntyminen toisesta lajista vaatisi 30000 peräkkäistä, haluttuun suuntaan, uusissa sukupolvissa tapahtuvaa mutaatiota, mikä on taas tieteellisesti täysin mahdotonta (tohtori Pekka Reinikainen).
Itse olen opiskellut geofyysikoksi, jolle maapallon ikä ja geologiset prosessit ja aikaskaala ovat uskottavia,
mutta evoluutioteoria vaatisi niin suurta uskoa, uskoa mahdottomuuksiin, että siihen en kyllä tiedemiehenä kykene.

Marko geofyysikkona varmaan ymmärtää ettei teoria tieteen kontekstissa ole sama asia kuin teoria kansankielessä. Tieteessä kansankielen teoria on hypoteesi.

Painovoimakin on teoria ihan siinä missä evoluutiokin. Kuten evoluutiossa myös painovoiman suhteen on paljon faktoja joita voidaan mitata ja havainnoida. Näiden pohjalta luodaan teoria joka on todennäköisin selitys havainnoiduille asioille. Kun tulee uusia faktoja, teorioita tarkastetaan niitä vasten ja tarvittaessa hiotaan.

Isoin ero tieteen ja uskonnon (kreationismi tässä mukana) on, että tieteessä teorioita kyseenalaistetaan ja kehitetään jatkuvasti uuden näytön edessä. Tieteen näkökannasta uudenlainen näyttö on mahdollisuus päästä vielä lähemmäksi oikeaa selitystä. Uskonto taas lähestyy uusia näyttöjä uhkana vanhoille näkemyksille. Jos joku tieteellisesti mitattu fakta on ristiriidassa vanhojen uskonnollisten näkemysten kanssa pitää joko tyrmätä se näyttö tai muuttaa uskomuksia, useimmiten päädytään ensimmäiseen.

Kumpikohan malli löytää todennäköisemmin totuuden? Se, jossa lähdetään siitä ettei tiedetä kaikkea ja jatkuvasti kyseenalaistetaan oma uskomus uuden näytön edessä vai se, jossa lähdetään siitä että ollaan oikeassa ja keskitytään kaiken uuden näytön tyrmäämiseen?

Yritinkin perustella evoluution mahdottomuutta todennäköisyys- ja tilastotieteellisen matematiikan avulla.

Marko uskoo kuitenkin vielä suurenpaan ihmeeseen – jumalaan. Onko jumalan todennäköisyys muka suurempi? Käytähän todennäköisyyslaskentaa siihen jumalaasi.

Minkä takia ajatellaan että tiede poissulkee jumalan ja päinvastoin? Miksi puhumme asioista kuin ne olisivat truismeja, toisia vääräuskoisiksi nimitellen?

Marko mikään luonnonlaki ei sano etteikö elämää voisi syntyä. Entropia ja aika pitää huolen että näin myös tulee käymään. Miten tullaan yksinkertaisesta kohti monimutkaista. Peruskouluasioita mutta Markolla taitaa olla niistä, kansakoulu, vuosista aikaa

Silmiin näkymättömiin kohteisiin ollaankin täysin uskon ei tieteellisten mittausten ja menetelmien varassa.

Pete, elottoman fysiikan lait eivät mahdollista älyllistä elämää. Voitko itse edes vähän valaista miten älyllinen elämä voisi syntyä pelkästä aineesta? Mitä halusit entropialla tässä yhteydessä kertoa? Enropian laki on epäjärjestyksen kasvua, mikä ei ainakaan ole paras kortti kuvaamaan elämän järjestäytymistä.

Eliöiden evoluutio on joiltakin osin vaikea ymmärtää. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että maailmankaikkeudessa evoluutiolla on ollut sekä äärettömän paljon mahdollisuuksia että aikaa. Näin ollen maailmankaikkeuden näkökulmasta jokin kriittinen askel voi olla todennäköinen, vaikka se meidän aika- ja paikkaperspektiivissämme olisi lähestulkoon mahdoton.

Toinen monesti ongelmallisena pidetty kysymys on, ettei eri eliölajien välillä ole välttämättä välimuotoja, jotka tukisivat evoluutioteoriaa. Tämä on ainakin kahdella tapaa näennäistä. Ensinnäkin evoluutiota on tapahtunut koko ajan ja lajeja on kuollut samaan aikaan sukupuuttoon valtavia määriä, jolloin kehityslinjoja ei tarvitse olla enää näkyvissä. Toiseksi esimerkiksi simpanssi ja ihminen ovat loppujen lopuksi perimältään lähes samanlaisia (>99 %), joten perimän muutokset lajista toiseen eivät ole aina niin suuria kuin miltä äkkiseltään voisi kuvitella.

Marko, aineella on monenlaisia ominaisuuksia ja joillakin aineilla on taipumus vähentää entropiaa sitomansa energian avulla. Älyllisyyden syntyminen, vaikka onkin erittäin monimutkainen juttu, ei sekään ole tavatonta. Onhan meillä nytkin ”epäorgaanisia” tietokoneita, jotka jo joiltakin osin ylittävät ihmisen älyn.

Elämä on itsessään erittäin kaunista, monipuolista ja syvän monimutkaista! Entropia kokonaisuudessaan aina kasvaa vaikka osasysteemeissä voikin pienentyä. Meidän tietokoneet ovatkin meidän ohjelmoimiamme :)

Marko: Kysymykseesi miten elollinen voi syntyä elottomasta ei ole helppo vastata yhdessä kommenttikentässä mutta tässä on neljä tieteellisesti paikkaansapitävää wikipedia-artikkelia jotka avaa kysymystä vähän.

Aineen synty ja evoluutio
https://en.wikipedia.org/wiki/Nucleosynthesis

Galaktinen evoluutio, miten universuin rakenne syntyi
https://en.wikipedia.org/wiki/Galaxy_formation_and_evolution

Planetaarinen evoluutio, miten Aurinkokuntamme syntyi ja sama malli oletettavasti pätee muihinkin tähtijärjestelmiin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Formation_and_evolution_of_the_Solar_System

Ja lopuksi miten metallisen silikaattiplaneetan pinnalla biologinen evoluutio tapahtui
https://en.wikipedia.org/wiki/Evolution

Näissä artikkeleissa on selitetty sinulle se, miten elottomaasta protonista päädytään kompleksisiin biologista hiiltä sisältäviin orgaanisiin olentoihin jotka kykenee pohtimaan alkuperäänsä. Olkaapa hyvä.

Elämän ja evoluution selittäminen ihmiselle on loppupeleissä yhtä helppoa kuin virtuaalisen tekoälyn selittäminen apinalle…

Marko, miksi sotket abiogeneesin asiaan, joka liittyy biologiseen evoluutioon? Biologinen evoluutio on faktuaalinen luonnonilmiö, jota evoluutioteoria selittää. Ihmisen sukulaisuhteiden ja lajimme alkuperän selvittämisen kannalta on yhdentekevää alkoiko elämä maapallolla itsestään vai toiko sen tänne Peter Pan. Tai kristinuskon Jumala.

Jos haluat kumota biologisen evoluutoon, hankkiudu eroon ao. luonnonilmiöstä ja sen faktuaalisista mekanismeista: perinnöllisyydestä, muuntelusta ja luonnonvalinnasta. Keskustellaan sitten myöhemmin miten onnistuit yrityksessäsi.

Hyvät ystävät!
Evoluutio luonnon valinnan vaikutuksesta on erittäin helppo asia ymmärtää.
Ensin hyväksytään se tosiasia, että valinnan (yleensä ympäristö) kohteena on suuri (satoja tai tuhansia yksilöitä) populaatio. Unohdetaan heti peräkkäiset mutaatiot (á la Marko ym. Ei se näin mene.) Evoluution pointti on muuntelu. Esimerkiksi meidän ihmisten fysiologia, kaikenlaista on. YKSILÖT OVAT ERILAISIA, VAIKKA VAIN PIKKUISEN. Sitten muistetaan, että OMINAISUUKSIEN MUUNTELUSTA OSA (joskus vain muutama prosentti) on perinnöllisesti määräytynyttä. Tähän lisätään se, että tutkimamme OMINAISUUDET VAIKUTTAVAT KELPOISUUTEEN (eli siihen, kuinka paljon yksilöt saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä), VAIKKA VAIN PIKKUISEN. Sukupolvi sukupolven jälkeen tapahtuu pieniä muutoksia. Annetaan aikaa satoja tuhansia tai miljoonia vuosia (tai sukupolvia), ja katso: lopputulos on aivan erilainen. Kysymys on ikään kuin jatkuvasta seulonnasta. Joskus seulonta on rankempaa, joskus ei. Joskus seulojen sunnat muuttuvat jne. Pelkkä mekaaninen prosessi.
Kannattaa myös muistaa, että evoluutioprosessi rakentuu pääasiassa jo keksitylle. Evoluutio muuttaa olemassa olevaa. Hyvin harvoin tapahtuu läpimurtoja, joissa syntyy jotain aivan uutta,
Juuri tämä evoluution hitaus ja päämäärättömyys saa minut aina liikuttumaan Darwinin teesin (Origin of Species) lopussa esitetyn ajatuksen äärellä: ’There is grandeur in this view of life…’ Toden totta. Olen nöyrä maailman edessä.
Hannu Pietiäinen

Näitä luetaan juuri nyt