Kannustetaan dosentteja päivystämään

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Päivystävistä dosenteista” puhutaan usein vähän pilkallisesti. Pilkkanimeksi termin sen keksijä, Aarno ”Loka” Laitinen, tarkoittikin. Naureskelijat ajattelevat, että meillä on joukko tieteentekijöitä vaanimassa jokaista sopivaa hetkeä kommentoida maailmalla tapahtuneita asioita. Päivystävät dosentit nukkuvat kännykkä tyynyn vieressä, jos toimittaja sattuisi soittamaan.

Olisipa meillä enemmän päivystäviä dosentteja!

Kun kannustan tieteentekijöitä julkisuuteen, ehdotan usein, että tutkija voisi ottaa roolin asioiden oikaisijana ja virheiden korjaajana. Media on täynnä puolihuolimattomia heittoja, joille toimittaja ei tajua tai ehdi etsiä oikaisua.

Yksi tällainen heitto oli perussuomalaisten uuden kansanedustajan Laura Huhtasaaren väite siitä, että Rooman tuhosi moraalin rappio. Hän jatkoi ajatusta väittämällä, että nyt, täällä Suomessa, ”yhteisvastuu on ajanut moraalin rappioon”. Väitteet jäivät sellaisenaan Helsingin Sanomien juttuun, eikä toimittaja käyttänyt tilaa niiden kyseenalaistaistamiseen.

Onneksi päivystävät dosentit olivat valppaita. Antiikin historian dosentit Marja-Leena Hänninen, Maijastina Kahlos ja Ville Vuolanto kumosivat Huhtasaaren väitteet mielipidekirjoituksessaan pari päivää myöhemmin. Dosentit kertovat muuan muassa sen, että nykyään monen halveksima ”monikulttuurisuus” oli nimenomaan tärkeimpiä syitä siihen, että ”alun perin kovin mitätön kaupunkivaltio pystyi pitämään koko Välimeren aluetta hallinnassaan satojen vuosien ajan”.

Dosenteille virheiden korjaaminen on toki välillä raskasta: Huhtasaarenkin väite on zombie, joka herää aina uudestaan henkiin eri henkilöiden esittämänä.

On tärkeää tarttua poliitikkojen arvoladattuihin väitteisiin ja arvoihin ylipäätään. Ideologiat ja ihmiskäsitykset pitää kuoria näkyviin ihmisen alta. (Sellaisetkin, joista minä olen samaa mieltä.) Suomessa suhtaudutaan kovin varovasti poliitikkojen maailmankatsomuksellisiin käsityksiin tai vaikkapa markkinaliberalistisiin ja  ”ihminen on oman onnensa seppä” -puheisiin.

Yhteiskunnassa pitää uskaltaa pohtia, millaiselta pohjalta politiikko päätöksiään tekee ja millaisena hän ylipäätään näkee ihmisen. Ja jos poliitikon arvoladatuissa väitteissä on virheitä, ne pitää osoittaa.

Siksi tarvitsemme kipeästi lisää päivystäviä dosentteja.