Nato-puheet osoittavat, että keskustelu voi muuttua

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Vuosi 2022 on alkanut yllättävällä tavalla: Nato-keskustelu on viimeinkin täällä! Lopultakin on alettu puhua pihvistä itsestään eli siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. 

Aiemmin Nato-keskustelu on ollut lähes puhtaasti metakeskustelua. On keskusteltu keskustelusta, kuten siitä, onko oikea aika puhua Natosta, saako siitä puhua, miten siitä pitäisi puhua, puhuvatko siitä oikeat tahot – ja että parempi olisi olla hiljaa koko aiheesta.

Jokin ilmapiirissä – tai ehkä pikemminkin keskustelijoissa – on muuttunut niin, että yhtäkkiä mentiinkin raikkaasti suoraan aiheen ytimeen. On aina parempi puhua itse asiasta kuin asian vierestä.

Kuinka tällainen suoraviivainen keskusteluilmapiiri saataisiin siirrettyä muihinkin aiheisiin? 

Kirjoitin viime bloggauksessani Don’t look up -elokuvasta ja siitä, kuinka se aiheutti minussa monenlaisia turhautumisen tunteita. Osaltaan turhautuminen johtuu juuri siitä, että hirveän iso osa ilmastonmuutosta ja luontokatoa koskevasta keskustelusta on nimenomaan metakeskustelua eli keskustelua keskustelun sävystä, tavasta ja laadusta.