Miksi luonnon monimuotoisuus ei kiinnosta?

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Ympäristöministeriö julkaisi kesäkuun lopussa tulokset kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin suomalaisten suhtautumista luontoasioihin.

Tuloksissa oli paljon hyvää: suomalaiset esimerkiksi liikkuvat paljon luonnossa ja haluavat kaupunkiluonnolle enemmän arvostusta. Roskaantuminen ja ilmastonmuutos herättivät huolta: molemmista ilmaisi huolensa yli puolet vastaajista. On hienoa, että luonnon tilasta ollaan tietoisia.

Huomiota on herättänyt se, että vain neljännes (25,1 %) vastaajista ilmoitti olevansa huolissaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä. Se onkin hälyttävä tulos, jo pelkästään siksi, että tutkijat ovat puhuneet meneillään olevasta sukupuuttoaallosta vähintäänkin vuodesta 1998 saakka(Tai ehkä jo vuodesta 1992, jolloin ilmestyi Edward O. Wilsonin kirja The Diversity of Life).

Aikaa on siis ollut. Miksi tieteellinen tieto aiheesta ei päädy tavallisen kansalaisen ajatteluun? Onko luonnon monimuotoisuudessa ilmiönä jotakin sellaista, että sitä on vaikea ymmärtää?

Huolissaan pitää tietenkin olla myös siitä, että tutkimustiedosta huolimatta monimuotoisuus ei tunnu olevan suomalaisten päättäjien asialistalla. Suomessa metsätalous uhkaa tuhansia metsälle tyypillisiä eliölajeja, mutta silti hakkuita vain kiihdytetään selluteollisuutta ja hallituksen bioenergiatavoitteita varten.