Luonto tuhoutuu, kun järjestelmä on kankea eikä tieto kulje
Alkuviikosta Helsingistä kantautui jo moneen kertaan kuultu uutinen: Kaupunki haluaa rakentaa jotain sinänsä olennaista paikkaan, joka on asukkaille luonto- ja virkistysarvoiltaan tärkeä. Asukkaat nousevat vastarintaan, mutta kaupungin edustajien mielestä rakentamissuunnitelmien muuttaminen olisi liian hidasta, vaivalloista ja byrokraattisessa mielessä jopa mahdotonta.
Tällä kertaa kyseessä oli päväkodin rakentaminen luonnontilaiselle kalliolle Kumpulaan. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Suunnitelmia vastustavien asukkaiden mielestä parempi paikka päiväkodille olisi vanhalta koululta tyhjäksi jäänyt kenttä.
Rakennus on kuitenkin jo ehditty suunnitella kalliolle. Uusien suunnitelmien teko hidastaisi liikaa rakentamista, sanovat kaupungin edustajat. Alueen vanha kaava mahdollistaa rakentamisen kalliolle.
On siis helpompaa rakentaa paikkaan, joka vaatii työlästä räjäyttämistä ja louhimista, kuin tehdä uusi suunnitelma paikkaan, joka on tasamaata ja jossa on ennenkin sijainnut suuri rakennus.
Välillä tuntuu, että suhteemme luontoon määrittää luomamme järjestelmä.