Luonto katoaa työpaikka-alue ja susilauma kerrallaan

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Valitan usein ja monin tavoin siitä, ettei luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä puhuta tarpeeksi.

Myönnetään kuitenkin: Eteenpäin on menty. Nykyään monimuotoisuuden eli elonkirjon hupeneminen mainitaan usein ilmastonmuutoksen rinnalla aikamme suurena ympäristöongelmana. 

Vielä ei kuitenkaan tunnuta ymmärtävän, millaiset teot siihen johtavat. Aivan samoin kuin ilmastonmuutos tuntuu ongelmana niin valtavalta, ettei yksittäinen ihminen tai vaikkapa kunta pysty siihen vaikuttamaan, elonkirjon köyhtyminen nähdään abstraktina ilmiönä, jonka taustalla jylläävät suuret, hallitsemattomat voimat. 

Omien tekojen vaikutusta ei nähdä.

Luonto kuitenkin katoaa pieni teko kerrallaan. Jokainen tällainen teko on kiihdyttämässä katoamisen vauhtia. Siksi jokainen esimerkiksi maankäyttöön vaikuttava päätös pitäisi käydä läpi monimuotoisuuden kannalta.