Lukeminen muuttuu tiedemaailmassakin

Lukemisen vähenemisestä puhutaan paljon. Kirjoja ja sanomalehtiä ei lueta enää entiseen tapaan. Kirjat eivät mene niin hyvin kaupaksi kuin ennen, media puolestaan on kohdannut monenlaisia muutoksia, joista sanomalehtien lukemisen väheneminen on yksi. Asiasta syytetään muun muassa sosiaalista mediaa, joka syö ihmisten aikaa.

Heijastuvatko muutokset jo tiedeartikkelienkin lukemiseen? Yhdysvalloissa on tutkittu vuodesta 1977 saakka, kuinka paljon tutkijat lukevat tieteellisiä artikkeleja. Määrä on ollut koko ajan nousussa, mutta vuosi 2012 oli ensimmäinen, jolloin nousua ei enää tapahtunut. Nyt tutkijat lukevat keskimäärin 22 artikkelia kuukaudessa, saman verran kuin vuonna 2005. Aiheesta kirjoitti Nature.

Mikä kasvun pysähtymisen selittää? Kuluuko tutkijoidenkin aika Facebookissa ja Twitterissä? Olenko minäkin huomaamattani heikentänyt tutkijoiden ammattitaitoa, kun olen kannustanut tieteentekijöitä mukaan sosiaaliseen mediaan?

Muiden tekemän tutkimuksen seuraaminen on tutkijantyön perusta. Sitä ei voi korvata millään.

Tai ehkä lisääntynyt yliopistobyrokratia on syönyt tutkijoiden aikaa. Voi olla, että tutkijoiden työpäivät kuluvat erilaisten työryhmien kokouksissa, tutkimusraporttien ja työaikaseurantajärjestelmien syövereissä. Byrokratian monimutkaistuminen närästää monia korkeakouluissa työskenteleviä.

Kyse on kuitenkin luultavasti vain lukutavan muutoksesta. Open accessin ja nettijulkaisemisen takia tutkija pääsee käsiksi yhä useampaan artikkeliin ja pystyy aiempaa paremmin seulomaan joukosta ne, jotka oikeasti ovat kiinnostavia. Yhdysvaltalaistutkimuksessa lukemiseksi ei vielä laskettu otsikon ja ingressin silmäilyä.

Artikkelien lukeminen on kaikkiaan muuttunut aiempaa “näyttökeskeisemmäksi”: Vuonna 2005 vain viidennes artikkeleista luettiin koneelta – suurin osa luettiin joko paperilehdistä tai omista printeistä. Nyt yli puolet luetaan ruudulta. Tämä on sukupolvikysymys: yli 60-vuotiaat tutkijat lukevat yhä enimmäkseen paperilta. Paperin suosijat käyttävät enemmän aikaa yhteen artikkeliin ja lukevat pidempiä artikkeleja kuin koneelta lukevat. Naturen haastattelema tutkija korostaakin, että artikkelien pituutta kannattaisi tiedemaailmassa miettiä. Ehkä lyhyempi olisikin parempi. Nykyaika suosii tiiviyttä.