Lisää ääntä, vihreät
Pääsiäinen on ohi, eduskuntavaalien tuloksen puiminen voi jatkua. Pian mediatilan vie hallitusneuvottelujen käynnistyminen.
Erityisen paljon alamäkeään on pohtinut vihreät. Vihreät politiikot ja aktiivit ovat erityisen lahjakkaita itsensä ruoskimisessa, joten ajatuksia on riittänyt.
Sosiaalisessa mediassa puolueen huonoa vaalitulosta pohtivat tavalliset riviäänestäjätkin. Mitään kovin kummoista viisautta siltä suunnalta on kuitenkin hankala tunnistaa: Toisten mielestä vihreät on liian vasemmalla, toisten mielestä liian oikealla. Jonkun mielestä luontoarvoja pitäisi puolustaa paljon nykyistä aggressiivisemmin ja vihreiden pitäisi palata tässä asiassa juurilleen, toisen mielestä taas vihreät on aivan liikaa vain yhden asian puolue.
Suurin osa kommentoijista tuntuu nostavan oman käsityksensä tai toiveensa vihreistä totuudeksi vaalitappion taustalla. Tähän tosin pystyy vihreiden sisäpiirikin: naurahdin hieman Osmo Soininvaaran kommentille, jossa hän moitti puoluetta yhteiskunnallisten analyysien puutteesta – Soininvaara itse kun on tunnettu sellaisista. Lisää soininvaaralaisuutta vihreisiin, toivoo Soininvaara.
Mitä itse ajattelen vihreiden huonosta vaalituloksesta? Oma sidokseni aiheeseen on se, että olen vuosien aikana tukenut julkisesti useita vihreiden ehdokkaita eri vaaleissa.
Ensinnäkin uskon, että taustalla on paljon tekijöitä ja niiden tuottamia yhteensattumia. Moni nimekäs vihreä ei enää asettunut ehdolle. Esimerkiksi Pirkka-Pekka Petelius olisi uskoakseni saanut taakseen paljon myös liikkuvia äänestäjiä. Nyt heidän äänensä menivät ehkä aivan muille kuin vihreille ehdokkaille. Samoin nuoria naisia esiin nostanut Suomen politiikan poikkeustilanne on vienyt vihreiltä etulyöntiasemaa.
Suurimpana syynä tappiolle pidän kuitenkin sitä, että vihreät on ollut kovin hiljainen puolue viime aikoina. Tilaa ei ole otettu haltuun.
Joku voi syyttää vaalikeskustelua sellaiseksi, ettei siinä noussut esiin vihreille ominaisia teemoja, mutta keskustelua pitääkin itse ohjata siten, että omat teemat pääsevät näkyviin. Tällainen vahva puheenaiheen asettajan rooli on ollut puolueella pitkään hakusessa. On oltu reaktiivisia, kun olisi pitänyt olla proaktiivisia. Maailmassa tapahtuu isoja asioita, mutta vihreät on näyttänyt keskustelevan kovin pienesti.
Toisaalta on väärin ajatella, että esimerkiksi taloutta koskeva keskustelu ei sopisi vihreille: kyllä sopii, kun pistävät sopimaan. Aika on oikein otollinen sille, että taloudesta voisi keskustella myös vihreiden teemojen kautta.
Veikkaukseni on, että vihreät nousee kyllä tästä hyvinkin. Henkilövaihdokset piristävät julkisuuskuvaa, ja vihreästä siirtymästä (eli teollisuuden vihertymisestä) on pakko alkaa pian keskustella tosissaan. Turhautuminen tuo vihreille poliitikoille uutta intoa lähteä vääntämään.