Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kuukausiliite hurahti huuhaa-kaksosiin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 1.3.2014 11:40
Ei voi kuin ihmetellä, millä innolla suomalainen media tarttuu tyylipuhtaaseen, moneen kertaan nähtyyn ja kuultuun potaskaan. Tänään asialla oli Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Saska Saarikoski. Hän on nimekäs kirjoittaja, juuri ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Saarikoske...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Jos tuo on hämmentävää niin eikö vielä paljon hämmentävämpää ole se että Helsingin yliopiston yksi huippututkimusyksikkö on uskontotieteet?

Nyt on journalisti Raevaaran sisälukutaidossa jotain vikaa – vaikuttaa jopa siltä, ettei Kuukausiliitteen juttua olisi vilkaisua tarkemmin luettu. Saska Saarikosken juttuhan oli aivan ilmiselvästi kriittinen veljesten löpinöitä kohtaan.

Haroin läpi tuon tosi pitkän jutun, joka ei ollut kovin informatiivinen ja kriittinen noiden veljesten uskomusten suhteen. Mieleeni tuli lapsuudestani ’Linnaisten vihreä kamari’, jonka sisältöä en enää edes muista, mutta jotain kummitusjuttua se oli, ja kiinnosti kovasti.

Lapsena ja murkkuikäisenä kaikki ’yliluonnollinen’ kiinnosti kovasti, ja pelottelimme toisiamme kummituksilla. Tuollaiset eivät enää aikuisena kiinnostaneet. En voi kiittää siitä erityisesti koululaitosta, jonka mielestä raamattu ja enkelit olivat totta.

Olin erittäin huvittunut siitä, että kun sisarentyttäreni 6-v (kasvatettu ei-uskonnolliseksi) kuuli ensimmäisen kerran, että jos hän on ilkeä, niin jumala heittää kuumalla kivellä päähän. Tuohon tyttö kommentoi: ’Ei sellaita ookkaan!’

Jotain hyvää on siis uskonnottomuudella saatu aikaan. Esitän hypoteesin siitä, että mystiikka kuuluu varhaislapsuuteen ja nuoruuteen. Ja jos tuona aikana lapselle on syötetty uskomuksia, niilä voi olla pitkät jäljet.

Anu Suomela

Mielestäni Saarikosken juttu ei ollut kovin hyvä vaikka siinä tiettyä kriittistä asennetta voi hyvällä tahdolla löytääkin. Aivan liian paljon annetaan mennä läpi ilman tarkentavia kysymyksiä tai kriittistä arviointia.
Voidaan kai ajatella, että Saarikoski jättää kaiken lukijan arvioitavaksi, hän on vain neutraali havainnoitsija. Mutta ei kai hyvä journalisti näin toimi? Kai lukijaa voisi vähän avustaa?

Paavolle pakko heittää sen verran, että jos uskonnollista toimintaa ei tutkittaisi, kulttuurisen toiminnan ymmärtämiseen jäisi aika iso lovi. Se on kuitenkin sellaiset reilut sata vuotta ihmishistoriaa, jolloin voinee sanoa jokseenkin sekulaarin (länsimaisen) kulttuurin vallinneen.

Uskonnolliseen kulttuurin syntyvä on todennäköisesti ”uskonnollisempi” kuin sekulaariin kulttuuriin syntyvä, mutta ei se uskollista kokemusta sinänsä selitä. Neutraalisti uskontoon suhtautuville tai ateistivanhempien lapsillakin voi olla ihan yhtä lailla uskonnollisia kokemuksia. Osin sen voisi selittää esim. sillä että uskonnollisenkaltaiset rakenteet, lausahduksen yms. saattavat elää kielessä ateistinkin puheessa tai muissa suoritteissa, mikä voi saada lapsen kyselemään. Kulttuuri on historian tuote.

Oma tyttäreni on uskonnoton, samoin mieheni lapset. Vanhin lapsenlapseni halusi mennä riparille, kun kaikki kaveritkin meni. Kastettiin jne. pari vuotta sitten. Juttelin hänen kanssaan eilen (täyttää 18 kesällä), ja toi itse esiin epäilynsä kristinuskon totuuksista.

Noista totuuksista on joitain kertoja keskusteltu sunnuntain ruokapöydässä ja tuotu vanhempien taholta ihmetys siitä, että traditioihin kuuluu ihmislihan syöminen ja veren juominen (pyhä sakramentti). Tuossa keskustelussa lapsenlapseni hämmästeli asiaa, koska sitä ei ollut koskaan uskonnon opetuksessa nostettu esiin.

Ilmeisesti tuo lyhyt keskustelu vaikutti, koska nyt poika ilmeisesti eroaa kirkosta. Nuorempi veljensä ei ole edes suunnitellut liittymistä.

Minusta on hyvä antaa lasten tehdä omia valintojaan, mutta kumminkin on hyvä, että aikuiset puhuvat aiheesta, jotta lapset voivat miettiä uudelleen. Minua mummuna ilahdutti erityisesti se, että vanhempi lapsenlapseni halusi kertoa minulle aikeistaan erota kirkosta, kun oli aikansa asiaa miettinyt.

Anu Suomela

”Minusta on hyvä antaa lasten tehdä omia valintojaan…”

Hah, uskotko tuohon itsekään?

Jaa, voisi sanoa, että kirjoittaja on lukenut Saarikosken jutun aivan eri tavalla kuin itse luin.
Mielestäni Saarikosken jutun tarkoituksena oli katsoa mitä tapahtuu, kun lähdetään kummitusjahtiin. Mitään ei tapahtunut, ainakaan paranormaalissa mielessä. Hän vaikutti hyvin skeptiseltä, mutta ei kohteliaisuuttaan kertonut sitä joka kohdassa. Sellainen olisi voinut keskeyttää jutun teon aika nopsaan.
Ohjasiko kirjoittajaa jokin henkilökohtainen antipatia?