Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kun ympäristöministeri ei ymmärrä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 15.10.2014 16:16
Olen uusien ministerien suhteen aina optimisti. Ajattelen, että vaikka tuoreella ministerillä ei juuri olisi kokemusta oman ministeriönsä alasta, hän ottaa nopeasti sen sydämen asiakseen. Näin ei käynyt Sanni Grahn-Laasosen kohdalla. Uusi ympäristöministeri veti ensi töikseen maton vuosien valmistel...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Pöyristyttävää ja osoittaa erityistä ammattitaidottomuutta uudelta ministeriltä…

Mitä oikeastaan ajattelette, että pyörtämispäätöksen takana on? Kyse ei kai voi olla tuoreen ministerin profiloitumisyrityksestä? Minulle tulee enemmän mieleen se, että tulokkaalle on annettu dirty work tehtäväksi, mutta kenen toimesta?

Miten voi perustella väitettä ’Luonnontilaisia soita on Suomessa jäljellä olemattoman vähän’?

Ei kyllä yhtään mitenkään.

Ojitettu Suomen soista on puolet. Loput on siis luonnontilaisia. Ja kun Suomi on puoleksi suota niin eiköhän sitä suota riitä kaikenlaiseen toimintaan.

Tuskin näitä suojeluohjelmaan matkalla olleita soita turpeen ottoon tulisi vaikkei suojeltaisikaan. Turpeen käyttöä pitäisi lisätä, mutta ottaminen tietysti pitää kohdistaa jo ojitetuille soille, jotka ovat metaanilähde.

Turve on uusiutuva luonnonvara, ja sitä Suomi voi käyttää aivan huoletta. Vaikka kaikki energiatarpeemme tyydytettääisiin turpeella, Suomessa turvetta riittäisi 500 vuoden ajaksi. Ja sinä aikana olisi tietysti taas syntynyt uusi turvevaranto.

Ja ihan vaan kuriositeettina Suomen soista on jo suojeltu yli miljoona hehtaaria eli wikin mukaan noin 13 prosenttia.

Onko vähäinen määrä?

Paavon ”eiköhän”, ”tuskin”, ”huoletta”, ”ihan vaan” -tyyppinen heittely ei oikein vakuuta.

Jutussa viitattu HS:n lyhyt artikkelikin kertoo tarkemmin soiden tilanteesta. Esim. alueelliset erot (pohjoinen/etelä) ovat dramaattisia.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1405220684525

Jos katsoo ministerin IL-blogauksia, eivät ne suoranaisesti kerro kovin suuresta omistautumisesta turpeelle. Hän on liputtanut tuulivoiman puolesta ja jos ihan hatusta vedän, niin voisin kuvitella, että tässä on agendalla ajatus, jolla on Suomessa kannattajia: ydinvoimaa lisää, turpeen käyttöä lisää, ja tuuli- ym voiman lisäystä myös.

Paavolle tekisi hyvää vilkaista joskus peruskarttaa. Ei ne siniset viivat siellä suolla ole painovirheitä. Etsippä sitten vielä niistä peruskartoista ojittamaton suokokonaisuus vaikkapa Raahen etelä puolelta.

Joka tapauksessa, omat maani ovat Natura-alueen kyljessä, suot on ojittamatta. Enkä aio ojittaakaan. Soista en aio luopua, mutta haen ne vapaaehtoiseen suojeluun. Reunametsät, notkelmat ja puronvarret saavat olla myös itsekseen. Loput onkin sitten talousmetsää.
Se on 120ha panostus minulta asialle.

Ehkäpä maanomistus asia onkin se kipeä kohta tässä. Mikäli tilojen hehtaari määrään ei koskettaisi, uskon että vapaaehtoinen ja pysyvä, yli sukupolvien jatkuva suojelu olisi paljon suositumpaa. Nykytilanteessa on aina vaarana, että jos jätät jonkin palstan koskemattomaksi, tulee valtio ja vie maat( sekä siinä sivussa metsästysoikeuden. Potkivat vielä hirviseurastakin pihalle, kun ei ole hehtaareja). Eikä kukaan isäntä halua olla sitä sukupolvea, jonka aikana tilakoko pienenee.

Kysyisivät nyt ne virkamiehen ***keleet joskus meiltä maanomistajilta, että ”Valitsetko vapaaehtoisensuojelun, jossa maanomistus säilyy, vai pakkolunastuksen?”

@Kimmo, eipä alustuksessakaan mitään faktoja ollut esillä, minä sentään esitin joitakin.

Jos puhutaan suon biotyypeistä ja niiden tuhoutumisesta tai tuhoutumattomuudesta, ei ole merkitystä sillä onko suo Raahen eteläpuolella vai ei, ja raahen eteläpuolellakin soita on suojeltu paljon.

Ei asioita kannata ajatella tunteiden kautta.Fakta on se, että Suomessa suota riittää ja erilaisille eliöille elintilaa vaikka joka ikinen nyt suojelematon suo otettaisiin talouskäyttöön. Ja tätähän ei kuitenkaan olla esittämässä, vaan sitä, ettei niitä justiinsa nyt suojeltaisi. Ne suot, joita nyt ollaan suojelemassa, ovat olleet siellä jääkaudesta lähtien. Miten ne nyt yhtäkkiä tuhoutuisivat, jollei niitä äkkiä suojella? Onko turpeenotosta tullut jotenkin kauhean kannattavaa ja myuöntääkö ympäristöviranomaiset nyt helpommin lupia turpeenottoon kuin ennen? tuskin.

Mitään ei tapahdu, vaikka valtio ei laittaisikaan fyrkkaa soiden suojeluun.

Turve on tosi vaikea energiamateriaali. Sen korjaaminen onnistuu vain kahtena kuukautena vuodessa, ojitus pilaa lähivedet, ja poltossa vapautuu valtava määrä raskasmetalleja, jotka ovat sitoutuneet vuosisatojen aikana. Työllistämisvaikutus, no joo… Olinpa yhden kesän Vapolla harppomassa Keski-Suomen soita, ja näin millaista luonnon tuhoamista ojitus merkitsee. Sitä paitsi suot toimivat vesimäärien tasaajina ja estävät suuret tulvat sateisina kesinä. Mutta suurin osa Suomen soista on pinta-alaltaan ja turvesyvyydeltään niin pieniä, ettei niiden käyttöönotto ole taloudellisesti kannattavaa. Onneksi.

Minsiteri on trolli – ensimmäinen ympäristöminsiteri, jota oma alue ei ilmeiesti edes kiinnosta lainkaan.

Loppupeleissä pakkolunastuksia tehdään vähän. Kiitos minsiterille, jatkossa vapeehtoisuus vähenee roimasti.

Turveusoksi kelpaavaa pinta-alaa on varsin vähän, syytä sen noepaan tuhoamiaseen pitää etsiä Vapon johdon bonuksista ja ohjauksesta.

Kyseessä lienee Uusi-Kokoomus, joka ajaa avoimesti todella oikean linjan politiikkaa. Sääli.