Koiranjalostukseen pitäisi tarttua lainsäädännöllä

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Turun Sanomat uutisoi pari päivää sitten, että Kennelliitto on aikeissa puuttua joidenkin ongelmarotujen jalostukseen. Uutisessa puhutaan ”pakkokeinoista”: ne tarkoittaisivat esimerkiksi pakollista Pevisa-ohjelmaa.

Pevisa-ohjelmaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että rodun kasvattamisessa tarkkaillaan jotakin ongelmaksi kasvanutta perinnöllistä vikaa ja pyritään jalostusyksilöitä valikoimalla pääsemään ongelmasta eroon. Jos rodulla on ongelmana vaikkapa tietty perinnöllinen silmäsairaus, jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä vaaditaan normaali tulos silmänpohjankuvauksesta. Jotta Kennelliitto suostuisi rekisteröimään syntyneen pentueen, isän ja äidin terveystietojen tulee olla vaaditussa kunnossa.

Turun Sanomien jutussa esimerkkirotuna toimii englanninbulldoggi. Se onkin yksi ehkä pahimmista terveysongelmista kärsivistä roduista.

Se on myös hyvä esimerkki rodusta, jonka terveysongelmiin on hyvin hankala puuttua. Bulldogin kohdalla kun ei ole kyse esimerkiksi yksittäisen sairausgeenin yleistymisestä rodussa, vaan kyse on siitä, että rotu on sukupolvi sukupolvelta jalostettu rakenteeltaan sairaalloisemmaksi.

Englanninbulldoggin ongelmat ovat monen pyöreäpäisen ja lyttykuonoisen koirarodun ongelmia. Lyhyen kuonon sisällä elimistön jäähdyttämisestä normaalisti huolehtivat limakalvorakenteet ovat puristuneet kasaan. Sieraimet ovat ahtaat. Kitalaki on liian lyhyt, jotta kuumuutta haihtuisi tarpeeksi.