Koiranjalostukseen pitäisi tarttua lainsäädännöllä
Turun Sanomat uutisoi pari päivää sitten, että Kennelliitto on aikeissa puuttua joidenkin ongelmarotujen jalostukseen. Uutisessa puhutaan ”pakkokeinoista”: ne tarkoittaisivat esimerkiksi pakollista Pevisa-ohjelmaa.
Pevisa-ohjelmaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että rodun kasvattamisessa tarkkaillaan jotakin ongelmaksi kasvanutta perinnöllistä vikaa ja pyritään jalostusyksilöitä valikoimalla pääsemään ongelmasta eroon. Jos rodulla on ongelmana vaikkapa tietty perinnöllinen silmäsairaus, jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä vaaditaan normaali tulos silmänpohjankuvauksesta. Jotta Kennelliitto suostuisi rekisteröimään syntyneen pentueen, isän ja äidin terveystietojen tulee olla vaaditussa kunnossa.
Turun Sanomien jutussa esimerkkirotuna toimii englanninbulldoggi. Se onkin yksi ehkä pahimmista terveysongelmista kärsivistä roduista.
Se on myös hyvä esimerkki rodusta, jonka terveysongelmiin on hyvin hankala puuttua. Bulldogin kohdalla kun ei ole kyse esimerkiksi yksittäisen sairausgeenin yleistymisestä rodussa, vaan kyse on siitä, että rotu on sukupolvi sukupolvelta jalostettu rakenteeltaan sairaalloisemmaksi.
Englanninbulldoggin ongelmat ovat monen pyöreäpäisen ja lyttykuonoisen koirarodun ongelmia. Lyhyen kuonon sisällä elimistön jäähdyttämisestä normaalisti huolehtivat limakalvorakenteet ovat puristuneet kasaan. Sieraimet ovat ahtaat. Kitalaki on liian lyhyt, jotta kuumuutta haihtuisi tarpeeksi.
Moni pitää lyttykuonoisten koirien tapaa nukkua jokin esine suussaan suloisena. Oikeasti koira tekee niin, jotta sen suu pysyisi auki yöllä ja hengittäminen olisi helpompaa.
Itse muistan koiraharrastuksen parista boksereita, jotka lämpimällä säällä pyörtyivät kesken tekemisen.
Sikiön pyöreä ja suurikokoinen pää on suuri riski synnytyksessä niin emolle kuin poikaselle. Moni pyöreäpäisen rodun jalostusnarttu synnyttääkin kaikki pentunsa keisarileikkauksella. Turun Sanomat kertoo myös tapauksesta, jossa tiineenä ollut englanninbulldogginarttu tukehtui raskautensa takia. En tiedä yksityiskohtia tästä tapauksesta.
Englanninbulldoggille tuo vaivoja myös sen nykyinen, hyvin raskas rakenne, joka altistaa luusto- ja nivelongelmille.
On hienoa, että Kennelliitto kantaa vastuuta rotujen terveydestä.
Ongelma on vain siinä, että sen keinot ovat lopulta hyvin vähäiset. Kennelliitto ei kykene estämään yksittäisen rodun kasvattajia toimimasta vastoin ohjeitaan. Liitto voi toki sulkea vaikka kokonaisen rodun pois rekisteröinti-, näyttely-, kasvatus- ja koulutustoiminnastaan, mutta on hyvin mahdollista, että jokin rotuyhdistys jatkaisi toimintaansa vapaana agenttina ilman Kennelliiton valvontaa. Oman rodun ”ominaisuuksia” puolustetaan henkeen ja vereen, vaikka ominaisuudet olisivat vähitellen muuttuneet jo sairauksiksi.
Koiria kasvatetaan jo nyt isot määrät Kennelliiton rekisterien ulkopuolella. Keskiverrolle koiranostajalle Kennelliiton osallisuus koiranjalostuksessa on täysin tuntematonta maastoa, ja kriteeriksi ostettavalle pennulle voi riittää lehti-ilmoituksen maininta ”eläinlääkärin tarkastamista”.
Koska koiranjalostusmaailman omat toimenpiteet eivät riitä estämään rakenteeltaan sairaiden ja liikajalostuksesta kärsivien koirien tuottamista maailmaan, asiaan pitäisi tarttua eläinsuojelulainsäädännön keinoin.
Lemmikki- ja tuotantoeläimille ei nytkään saa tuottaa kipua ja kärsimystä esimerkiksi kilpailu-, näyttely- tai kuljetustilanteissa.
Miksi lainsäädännön kannalta on luvallista luoda tarkoituksella koira, joka ei kykene kunnolla hengittämään?