Koirallakin on hiilijalanjälki

Kirjoitin pari bloggausta sitten lemmikkikissojen huonosta kohtelusta – ja sen jälkeen kirjoitin kasvissyönnistä.

Nyt on siis syytä kirjoittaa koirista, lihaa syövistä lemmikeistämme, joiden määrä Suomessa on viime vuosina kivunnut ennätyslukemiin.

Kuten kissojen, myös koirien kohtelussa on paljon ongelmia, ja ylipäätään lemmikkien pitämisen etiikasta kannattaisi keskustella enemmän, monestakin näkökulmasta. Osa koiranpidon ongelmista liittyy koirien jalostukseen ja rotukeskeisyyteen, osa valvonnan puutteeseen ja lainsäädäntöön, osa siihen, kuinka koiria kodeissa hoidetaan. Lemmikeillä on myös oma hiilijalanjälkensä.

Koirat ovat viime viikkoina nousseet keskusteluaiheeksi uuteen eläinsuojelulakiin tulossa olevan rekisteröintipakon sekä käyttäytymisongelmaisten koirien vuoksi. Uutiset ihmisten tai toisten koirien kimppuun hyökänneistä koirista ovat surullisia, ja ne herättävät usein keskustelua siitä, pitäisikö osa koiraroduista kieltää tai muuttaa niiden pito luvanvaraiseksi.

Itsellänikin on koira, puolentoista vuoden ikäinen keskikokoinen villakoira. Neljätoistavuotiaaksi elänyt saksanpaimenkoirani lopetettiin keväällä. Koira-asiat ovat siis minulle hyvin omakohtaisia.