Kirja metsästä, jonka talloimme jalkoihimme

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Väitän, että viime vuosina metsäkeskustelu on monipuolistunut. Ääneen ovat uskaltautuneet nekin, jotka eivät ole metsänomistajia, metsätalouden tai -tieteiden ammattilaisia tai luontojärjestöjen edustajia.

Moniäänisyyttä pitäisi löytyä. Jos Suomi tosiaan on ”metsien maa”, niin kuin usein sanotaan, silloinhan on odotettavissa, että jokaisella suomalaisella on oma metsäsuhteensa. On siis jo aika, että metsistä puhutaan muutenkin kuin vihreänä kultana, muka loppumattomana luonnonvarana, jonka mahdollisimman suurta hyödyntämistä on joidenkin poliitikkojen puheissa pidetty suorastaan isänmaallisena tekona.

Eikö isänmaallista voisi olla pikemminkin se, että turvaisimme suomalaisen luonnon myös seuraaville sadoille itsenäisyyden vuosille?

Metsä meidän jälkeemme on nuorten journalistien kirja, selvitys siitä, miten Suomi on kohdellut metsiään, mitä metsä todella ihmisille merkitsee ja mikä metsäluontomme tulevaisuus on.

Se on monella tapaa kirja, jota olen odottanut.