Kesälukemistoa: Ei pelkkää antroposofiaa tai automaattikirjoitusta - esoteerisuus tunkee kaikkialle

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

On ihanaa lukea kirjaa aiheesta, jota ei tunne. Nimenomaan siinä piilee tietokirjallisuuden kiehtovuus: saa astua uuden tiedon maailmaan – ja tehdä sen rauhassa, omaan tahtiin, kerraten ja aiempaan palaten. Saa pysähtyä ajattelemaan, tunnelmoimaan ja assosioimaan rauhassa. 

Edes kaunokirjat eivät pysty kohdallani täsmälleen samaan. Ne toki johdattavat toiseen todellisuuteen ja tuottavat ahaa-elämyksiä, mutta niiden kautta pääsee vain harvoin astumaan niin vahvasti uuden tiedon maailmaan kuin tietokirjan parissa. 

Samaan eivät liioin pysty dokumentit, radio-ohjelmat tai muu elävä kuva ja ääni. Omatahtisuus –  eli vastaanottajan mahdollisuus hidastaa, pysähtyä ja palata – puuttuu (tai ainakin on paljon työläämpää).

Esoteerisuus on minulle vain pintapuolisesti tuttu aihe ja käsite. Illuminati. Da Vinci -koodi. Natsien esoteeriset sekoilut. Pekka Siitoin. Uuspakanallisuus. New Age. Mutta mitä muuta esoteerisuus on – ja mitä se on ytimeltään? 

Olen toki lukenut aikoinaan esimerkiksi Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin populaaritietokirjan Valonkantajat (Like, 2015) sekä Nina Kokkisen viime vuonna ilmestyneen ja hänen väitöstutkimukseensa perustuneen Totuudenetsijät – Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa (Vastapaino, 2019). Häkkisen ja Iitin kirja eteni kuitenkin paljolti henkilöiden kautta eikä esoteerisen tiedon luonnetta niinkään avattu. Kokkisen väitöstutkimus keskittyi puolestaan muutaman taiteilijan tuotantoon.