Julkisuus tappaa kuolleista heränneen eliölajin
Opin uuden termin: lasaruslaji. Sillä tarkoitetaan kadonneeksi luultua lajia, joka kuitenkin osoittautuu olevan yhä hengissä.
Kun uusi lasaruslaji löytyy, uutinen on tietenkin todella hieno.On aivan mahtavaa, kun sukupuuton viemäksi luultu laji onkin vielä olemassa. Yleensä uutiset uhanalaisista eliöistä ovat täysin päinvastaisia. Käynnissä on massasukupuuttoaalto, ja siksi on kannustavaa kuulla välillä toisenkinlaisia uutisia.
Viime vuonna tutkijat kertoivat, että sumatransarvikuono, jonka luultiin kuolleen Borneon saarelta sukupuuttoon jo neljännesvuosisata sitten, esiintyykin edelleen alueella. Hieno uutinen ilahdutti ympäri maailmaa. Salakuvattua sarvikuonoa voi käydä ihailemassa Youtubessa.
Mutta tarvitsemmeko todella tällaisia uutisia?
Tarkemmin sanottuna: Kannattaako lasaruslajien löytymisestä uutisoida?
Uutinen on nimittäin varsin todennäköisesti karhunpalvelus lajille itselleen. Esimerkiksi sarvikuonot ovat sarvensa takia vainottuja kaikkialla missä niitä esiintyy. Salametsästäjäkin riemuitsee, kun kadonneeksi luultu sarvikuonopopulaatio on elossa.
Kadonneeksi luultua sarvikuonoa ei kukaan ole viitsinyt metsästää – eikä sitä ole tarvinnut suojella. Kun lasaruslaji nouisee haudastaan, valitettavasti salametsästäjät saavat infrastruktuurinsa nopeammin pystyyn kuin uhanalaisen lajin suojelijat. Sarvikuonojen suojeleminen salametsästäjiltä vaatii käytännössä tauotonta partiointia alueella.
Miten asia sitten pitäisi hoitaa? Julkisuutta voi puolustella. Avoimuus kuuluu niin tiedemaailmaan kuin tiedonvälitykseen. Kun tutkijat löytävät vuosikymmeniä kadoksissa olleen lajin, he haluavat julkaista löytönsä tieteen käytäntöjen mukaan. Valtamedia uutisoi, koska kyseessä on oikeasti merkityksellinen asia. Ja kukapa ei haluaisi tulla tunnetuksi kadonnneeksi luullun lajinlöytäjänä, jos sellaiseen kerran on mahdollisuus?
Tiedon pimittämisessä on eettisiä ongelmia – ja toisaalta se voisi myös olla äärimmäisen hankalaa. Vaarana on, että tieto kulkeutuu väärien henkilöiden korviin, muttei lainkaan oikeille tahoille. Nykymaailmassa on varsin vaikea salata mitään. Julkisuuden puute vaikeuttaa myös resurssien kartuttamista suojelua varten.
Tarkempaa pohdintaa julkisuuden ja salaamisen hyödyistä voi lukea Biological Conservation -lehden tuoreesta artikkelista. Sen kirjoittajat paljastavat löytäneensä itsekin kaksi lasaruslajia – mutta salanneensa löydöt.