Journalismin jalustalta huutelu ei ole journalismia

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjoitin edellisessä blogitekstissäni ”journalistien höpöhöpö-liikkeestä” eli toimittajista, jotka tulevat kiistäneeksi tieteentekijöiden väittämiä ja tutkimustuloksia ja siinä samalla kokonaisia uutisia.

Samassa tekstissä kysyin, ovatko toimittajat jo liiankin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Kysymys herätti hämmennystä. Syystä! Ei ole toivottavaa, että yhden ammattiryhmän edustajia haluttaisiin vaimentaa tai että yhden ammattiryhmän sananvapaus olisi käytännössä kapeampaa kuin muiden.

Yritän tässä avata, mitä kysymykselläni tarkoitin. Haluan myös korostaa, että kyseessä todella on kysymys, eikä minulla ole siihen vastausta.

Pelkkä aktiivisuus somessa ei tietenkään tarkoita yhtään mitään. Media ei ole monoliitti, ei somessakaan. Journalistit toimivat vaikkapa Twitterissä lukemattomin eri tavoin. Toiset vain jakavat uutisia ja artikkeleita sen enempää kommentoimatta. Toiset verkostoituvat asiantuntijoihin ja päättäjiin lähinnä sillä mielellä, että verkostoista löytyy nopeasti kommentoijia ja lähteitä uutisille. Jotkut haluavat keskustella mediasta ja sen toiminnasta yleisesti. Jotkut esittävät mielipiteitään kaikesta maailman menosta.

Milloin asiassa piilee ongelma?