Joskus tutkija pelkää toimittajaa - syystäkin

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Paneudun journalismin ja tieteenteon herkkään suhteeseen vielä yhden blogikirjoituksen verran. Kaksi aiempaa kirjoitustani ovat käsitelleet toimittajia, jotka kiistävät tieteen tuloksia ja siten uskoakseni aiheuttavat hallaa paitsi journalismin uskottavuudelle, myös julkiselle keskustelulle ylipäätään. Tekstit voi lukea tästä ja tästä.

Tieteellä ja journalismilla on paljon yhteistä. Molemmissa kerätään ja julkaistaan mahdollisimman totuudenmukaista tietoa. Alojen eettisissä ohjeistuksissakin on paljon samaa: kunnioitetaan yksilönsuojaa, ei plagioida tai vääristellä, annetaan tekijälle hänelle kuuluva kunnia.

Silti alat ovat pohjimmiltaan kovin erilaisia. Tutkija pureutuu syvälle aiheeseensa, osaa sen läpikotaisin, ja vaikka tutkimuksen julkaiseminen on tärkeää, yleisön koko on toisarvoista. Toimittaja tavoittelee laajaa yleisöä eikä hänen henkilökohtaisesti tarvitse osata ja edes ymmärtää aihetta, josta hän kirjoittaa. Toimittajan ammattitaitoa on löytää luotettavat lähteet.

Toimittaja siis tarvitsee tutkijaa ymmärtämään asiat puolestaan. Journalismi tarvitsee tiedettä.

Tutkija ei sen sijaan oikeastaan tarvitse toimittajaa mihinkään, ei tieteenteon itsensä kannalta. Tieteellä on omat julkaisukanavansa ja -muotonsa, eikä tieteellinen työ vaadi journalismia välikädeksi mihinkään kohtaan.