Iso kaupunki suurentaa hämähäkitkin

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hämähäkkien pelossa eli araknofobiassa on varmasti jotain hyvin universaalia. On vaikea löytää ihmistä, jota suuri hämähäkki ei lainkaan pelottaisi. Varsinaisesta fobiasta kärsii silti korkeintaan muutama prosentti ihmisistä.

Hämähäkkipelossa on jotain selvän biologista – myrkkyhämähäkkejä tai ehkä hämähäkkien puremia ylipäätään on syytä pelätä, ja siksi hämähäkkejä kannattaa väistää, vaikka lajeista vaarallisia on vain murto-osa.

Makakien aivoista on löydetty oma alue käärmeiden tunnistamiseen – se takaa, että apina kykenee tunnistamaan vaaran ja väistämään sitä mahdollisimman nopeasti. Ties vaikka ihmisaivoissa olisi samanlainen alue hämähäkkejä varten.

Ainakin hämähäkkien pelko tuntuu biologisesti järkevämmältä kuin vaikkapa oma koulrofobiani.

Meitä ihmisiä saattaa kammottaa tieto, että eräs Nephila-sukuun kuuluva hämähäkkilaji osoittautui australialaistutkijoiden mittauksissa kasvavan selvästi suuremmaksi Sydneyn kaupunkioloissa kuin ympäröivällä maaseudulla.

Tutkijat olettavat, että sama trendi koskee muitakin hämähäkkejä kuin vain tarkastelun kohteena ollutta lajia. Koon kasvu liittyi nimenomaan kaupungin olosuhteisiin: mitä enemmän hämähäkin elinpiirissä oli kovia pintoja sekä ihmistoimintaa ja mitä vähemmän kasvillisuutta, sitä suuremmaksi se kasvoi.

Koon lisäksi kasvoi hedelmällisyys. Kaupungissa asuvat hämähäkit ovat siis maalaisserkkujaan suurempia ja hyväkuntoisempia ja vielä lisääntyvätkin nopeammin.

Kirjailija C. S. Lewis selitti joskus omaa hyönteiskammoaan sillä, että ”hyönteisillä koneisto on näkyvissä”. Samaa ajatus pätee varmaan hämähäkkeihin ja muihin niveljalkaisiin. Itse pelkäsin lapsena hysteerisenä lukkeja, mutta onnistuin totuttelemaan pelosta pois. Nykyään kammoksun tosin vielä lukkien lentäviä vastineita eli vaaksiaisia.

Vaan palaako lukkikammoni, jos kaupunkiolot kehittävät niistä vähitellen aina vain suurempia?

Kaupunkilaisia syytetään usein luonnosta vieraantumisesta – aivan kuin kokonaan unohdettaisiin, että kaupungeissa asuu ihmisten lisäksi luonto.

Tässä tapauksessa jättiläishämähäkkiluonto.