Hyvä taide saattaa joskus olla jopa vähän ideologista

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kollegani Tuomas Kyrö kirjoitti tuoreessa kolumnissaan kirjallisuuden roolista.

Ruotsissa ei tänä vuonna jaeta lainkaan kirjallisuuden Nobel-palkintoa, ja ”Uusi akatemia” -nimen ottanut taho on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen: se aikoo palkita kirjailijan, jonka teokset edistävät demokratiaa, läpinäkyvyyttä, empatiaa ja toisten kunnioitusta.

Kyrön mielestä kirja, jolla on ideologinen päämäärä, kuuluu ongelmajätteisiin. ”Kirjan ei pidä edistää demokratiaa. Sen pitää edistää tarinaa, henkilöhahmojaan ja lauseitaan.”  Julistavuus ei hänen mielestään kuulu hyvään kirjaan: “Jos on tarve julistaa jotain, kannattaa huutaa isoilla kirjaimilla viestintäpalveluissa.

Yritän tässä jatkaa Tuomas Kyrön aloittamaa keskustelua. Taiteen rooli yhteiskunnassa on nimittäin varsin olennainen keskustelunaihe: kun kaikelle lasketaan nykyään rahallinen arvo, tulee olo, että taiteenkin pitää jatkuvasti pystyä perustelemaan olemassaoloaan (ja tarvettaan rahoitukselle). Kaikki eivät näe taiteella tarpeellista roolia.

Olen samaa mieltä kollegani kanssa, että kirja, josta julistus kuuluu läpi, on yleensä huono kirja. Hyvin kirjoitettu kirja on monikerroksinen, intensiivinen, eheä ja esteettinen, ja kokonaisuuden uhraaminen yhden asian julistamiseen estää montaa listani kohtaa toteutumasta. On rasittava lukea kirjaa, joka ei saa ajatuksissa kaikumaan kuin tekijänsä saarnaavan äänen.