Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hallitus tarvitsisi yhteyden tieteeseen

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 24.12.2013 09:03

Tarvitsisiko Suomen hallitus erityisen tiedeneuvonantajan? Asiaa on peräänkuulutettu ajoittain. Esimerkiksi tutkijatohtori Tom Rosenström toivoi Helsingin Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessaan, että hallitus hankkisi “pikaisesti huipputason tutkijan puolueettomaksi tiedeneuvonantajakseen”.

Samaa ehdotti Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio keväällä Himas-kohun jälkimainingeissa. Monessa muussa maassa on Raivion mukaan näin tehtykin: “Esi­mer­kik­si Yh­dys­val­lois­sa tie­de­neu­vo­nan­tajl­la on oma toi­mis­to Val­koi­ses­sa ta­los­sa. Bri­tan­nias­sa myös kai­kil­la mi­nis­te­riöil­lä on oma tie­de­neu­vo­nan­ta­jan­sa”, hän kirjoitti maaliskuussa niin ikään HS:n mielipidepalstalla.

Hallitusta ja ministeriöitä on usein syytetty päätösten huonosta valmisteluista ja huolimattomasta tutkimustiedon käytöstä. Viimeksi valtio-opin professori Matti Wiberg arvosteli poliitikkoja epäpätevistä laskelmista ja avoimuuden puutteesta.

Hallituksella tuntuukin olevan suurempi halu ohjata tieteentekoa kuin oppia siitä jotain. Yliopistoja yhdistetään ja tutkimuslaitoksia ohjaillaan, mutta tutkimustietoa käytetään politiikan perustana liian vähän. Tiedemaailman ja poliittisen päätöksenteon välillä on kuilu, jonka yli tieto ei liiku tarpeeksi.

Kannatan siis suuresti Raivion ja Rosenströmin ehdotusta.

Eräs ehto kannatuksessani tosin on: tiedeneuvonantajan pitää edustaa tiedeyhteisöä, ei itseään.

Lue myös

Poliitikot pois tieteen ratista!

Tiede on tiedettä vasta yhteisön tuottamana, ei yksilön, ja siksi yksittäinen “huipputason tutkija”, jonka mielipide edustaisi hallitukselle tieteen mielipidettä, on huono ratkaisu. Kaikkein kamalinta varmaan olisi, jos hallituksen tiedeneuvonantajaksi edettäisiin lopulta poliittisella virkanimityksellä, puoluesympatioiden perusteella.

Tiedeneuvonantajaa parempi nimike olisi tiedeyhteyshenkilö. Kuten Raiviokin kirjoittaa: “tie­de­maail­maan hy­vin ver­kos­toi­tu­nut ja luo­tet­tu hen­ki­lö pys­tyy kään­ty­mään eri­tyis­ky­sy­myk­sis­sä osaa­vien ta­ho­jen puo­leen”.

Tiedeyhteyshenkilön ei siis olisi tarkoitus esittää hallitukselle omia henkilökohtaisia näkemyksiään, vaan löytää kuhunkin ongelmaan uusin ja kattavin tutkimustieto sekä ylipäätään tuoda hallituksen tietoon ajankohtaista tutkimustietoa ja huomiota vaativia löydöksiä.

Haku käyntiin ja äkkiä!

Lue myös

Poliitikot pois tieteen ratista!

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Helsingin yliopiston kansleri on kutsuttu valtioneuvoston (vai oliko se hallituksen) kokouksiin. Kuinkahan esim. Raivio käytti puheenvuoroja siellä? Tuota kanslerin rooli voisi laventaa tai muuttaa muuksi, tai kansleri lähettää itseään pätevämmän/puheenvuoroja ottavamman edustamaan tiedettä..