Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Poliitikot pois tieteen ratista!

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 14.6.2013 09:35

On sinänsä hienoa, kun poliitikot kiinnostuvat tieteestä. On pelottavaa, jos he kiinnostuvat siitä liian paljon.

Valtioneuvosto on ilmaissut haluavansa ohjastaa suomalaista tieteentekoa entistä enemmän ja päättää siitä, millaisia tutkimuksia maassamme tehdään.

Hallituksen aikeet nousivat keskusteluun alun perin Pekka Himasen tutkimusprojektin myötä. Himas-uutisointia kritisoitiin yliampuvaksi ja henkilöönkäyväksi, mutta sen hyviä puolia oli esimerkiksi juuri hallituksen kaavailujen nostaminen julkisuuteen.

Kyse on siis siitä, että hallituksen keväisessä kehysriihessä päätettiin muuttaa rankasti tutkimusrahoituksen periaatteita. Hallitus päätti esimerkiksi vähentää kolmen valtion tutkimuslaitoksen rahoitusta yhteensä 30 miljoonalla eurolla. Kyseiset tutkimuslaitokset ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL, Työterveyslaitos eli TTL ja Säteilyturvakeskus eli STUK.

Säästyneellä summalla hallitus tilaisi omia tutkimuksia – siis sellaisia kuin Pekka Himasen Suomen tulevaisuutta koskeva tutkimus. Samoin 80 miljoonaa euroa varattaisiin Suomen Akatemian uudelle osastolle, jonka tehtävänä olisi kilpailuttaa valtioneuvoston haluamia tutkimusprojekteja. Osasto olisi osa uutta ”strategisen tutkimuksen rahoitusvälinettä”, jonka kokonaisbudjetti olisi 200 miljoonaa euroa.

Lyhyesti: Hallitus haluaa siis päättää suoraan, mitä tutkitaan ja kuka tutkii. Halua on perusteltu sillä, että politiikka kaipaa tutkimustietoa taakseen. Tästä tarpeesta olen toki samaa mieltä.

Suhtaudun kuitenkin varsin kyynisesti poliitikkojen todelliseen kykyyn muodostaa kantansa tieteen tulosten perusteella. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriötä on viime aikoina arvosteltu varsin rankasti siitä, että se on kävellyt tieteen ja tutkijoiden yli päätöksiä tehdessään. Entä jos halutun tutkimuksen tulokset eivät olekaan halutunlaisia?

Kun hallituksen tahto tilata tutkimuksia nousi julkisuuteen, itse kummastelin ennen kaikkea valtion omien tutkimuslaitosten roolia asiassa. Miksi tarvittavia tutkimustuloksia ei saada niiden kautta?

Eipä enää yritetäkään saada. Valtion tutkimuslaitoksilla – juuri sellaisilla kuin THL tai STUK – on ollut etuja, joita esimerkiksi yliopistollisesta tutkimuksesta välillä puuttuu. Niissä on voitu tehdä pitkäjänteisempää tutkimusta kuin akateemisissa projekteissa, ja niiden henkilöstöpolitiikka on ollut parempaa kuin yliopistomaailman.

Kun tutkimuslaitoksia nyt ajetaan alas ja rahoitus ohjataan pätkätutkimukseen, juuri pitkäjänteisyys ja henkilöstöpolitiikka kärsivät.

Lääkäriliitto ehti jo ilmaista tiedotteessaan huolensa asiasta: ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Säteilyturvakeskus tekevät paljon kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja ovat haluttuja sekä arvostettuja kumppaneita EU-ohjelmissa. 30 miljoonan euron leikkaus merkitsee jo sellaisenaan noin 600 työntekijän irtisanomista.” Välilliset henkilöstövaikutukset olisivat vielä suuremmat.

Tutkimuslaitoksia myös yhdisteltäisiin rankalla kädellä. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos ja Ympäristökeskus muodostaisivat Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskuksen. Teknologian tutkimuskeskus VTT, Geologian tutkimuskeskus ja Mittatekniikan keskus yhdistyisivät Moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi.

Uusi strategisen tutkimuksen rahoitusväline saisi rahansa pitkälti juuri tutkimuslaitoksille aiemmin budjetoiduista rahoista. Laitokset joutuisivat siis kilpailemaan omasta aiemmasta rahoituksestaan. Jotta rahaa voi saada, on tutkimuksen oltava sellainen kuin valtioneuvosto haluaa.
Hallituksen ohjaaman tutkimuksen aikajänne olisi korkeintaan neljä vuotta, käytännössä selvästi vähemmän.

Saamme tulevaisuudessa siis erilaisia nopeita selvityksiä ja katsauksia – tai Himasen tutkimuksen kaltaisia mitäänsanomattomia aivomyrskyjä, jollaisten perusteella poliitikkojen pitäisi muka tehdä päätöksiä.


Yksi olennainen osa vapaata yhteiskuntaa on tieteen vapaus. Se tarkoittaa tutkijoiden vapautta valita tutkimusaiheensa ja kertoa tutkimuksen tuloksista. Terveelle yhteiskunnalle tieteen vapaus on samalla tavalla tärkeää kuin esimerkiksi sananvapaus.

Loppuun heitän eräänlaisen tieteen poliittisen ohjailun natsikortin ja muistutan lukijoita Trofim Lysenkosta, neuvostoliittolaisesta biologista. Hän tehtaili Stalinia miellyttäviä tuloksia kasvinjalostuksessa, ja sai siten kunniaa ja valtaa. Lysenkon käsityksillä ja menetelmillä ei ollut juuri mitään tieteellistä pohjaa, mutta ne sopivat vallanpitäjien politiikkaan ja tavoitteisiin. Lysenkon rahoitus ja ura tuli turvattua pitkäksi aikaa.

Lysenkon toiminta aiheutti sen, että todellinen perinnöllisyystiede lähes kitkettiin pois Neuvostoliiton tutkimuslaitoksista. Tieteenala kärsi Lysenkon tekemisistä vielä pitkään hänen väistymisensä jälkeen.

Tieteen vapaus on ihanne, jota pitää vaalia huolella.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Voin vaikka lyödä vetoa, että tuolla muutoksen taustalla on ”Puskan laitokseen” kohdistuva viha ja STUKin rooli Olkiluodon rakentamisessa, jossa sen ”pilkunviilaus” ”pikkuasioista” on hidastanut teollisuuden messiaslaitoksen rakentamista. Tietysti unohtamatta sitä, että noin toimimalla rahat voidaan paremmin ohjata yksityiselle puolelle, joka oikeiston ideologiassa tuottaa aina poikeuksetta ylivoimaisesti parempaa ja halvemmalla kuin valtion laitos.

Tosin tieteilijät eivät liene ihanteellisia, joten ihanteista ollaan joka tapauksessa kaukana.

”Suhtaudun kuitenkin varsin kyynisesti poliitikkojen todelliseen kykyyn muodostaa kantansa tieteen tulosten perusteella.”

Esimerkiksi juuri kyynisyys, lähtökohtainen kaikkea epäilevä ja vähättelevä asenne tekee uskoakseni hallaa tutkijan työlle ja samalla ihanteellisuudelle. Terve ihmisluonnon tuntemiselle ja kokemukselle perustuva epäilys sallitaan, kunhan sitä ei vain ole luokiteltava ennakkoluuloisuudeksi. Luulenkin, että kirjoittaja tarkoittaa tämänkaltaista suhtautumistaan poliitikkojen kykyihin. Viittaahan hän heti perään havaitsemiinsa jo esiintyneihin käytännön epäkohtiin.

Poliittinen ohjaus tekee entistä tärkeämmäksi kielen, jolla tutkimusmäärärahoja haetaan. Joudutaan kehittämään vaikuttavia ja uskottavia kulissitermejä, kunnes hakemukset ja esitykset muuttuvat vaikeaselkoiseksi mutta näennäisen selkeäksi jargoniksi. Kaikki tutkijat eivät ole eteviä kielenluojia, mutta yhteispelillä se sujuu jos on sujuakseen.

Tämä hallitus on istunut kaksi vuotta ja istuu vielä kaksi vuotta. Aksiooma on, että tämä hallitus on ainoa mahdollinen.
Hallitusohjelmalla hallituspuolueen kansanedustajat on niputettu puoltamaan kaikkea, mitä hallitus haluaa.
Tämä näyttää johtaneen tilanteeseen, jossa hallitus sektoriministereineen katsoo voivansa tehdä kaikkivoipaisesti mitä tahansa.

Mutkia reippaasti oikomalla hallituksen toimintapolitiikka on seuraava.
Jos virkamies ei miellytä, hän saa potkut (Trafi).
Jos asiantuntijavirasto ei miellytä siltä viedään rahat (THL).
Jos perustuslaki ei miellytä, niin sitä sovelletaan uudella tavalla (Sote).

Jos siis valtioneuvoston kanslia, eli pääministeri Katainen, haluaa panna tieteen rahat palvelemaan hallituksen, kokoomuksen tai pääministerin etuja, niin poliittisella rintamalla (hallitus, eduskunta) sitä ei voi mikään estää.

Jos tieteen tekijät ja tekemistä hallinnoivat haluavat tälle kehitykselle jotain tehdä, niin vaikutusta voi aikaansaada vain moraalisiin ja eettisiin arvoihin vetoamalla. Ja niitä hyvin konkreettisesti perustelemalla. Tieteentekijöiden esiintulon on kyllä tässäkin tapauksessa oltava, sanotaan kohteliaasti, paljon suoraviivaisempaa ja tehokkaasti mediaa hyväksi käyttävää.

Vanhasta uskosta järjettömyyden edessä ”eihän noin kerta kaikkiaan voi tehdä” on syytä luopua ja nopeasti.

Vaikka ei uskoisikaan hallituksella olevan sellaisia moraalisia tai eettisiä arvoja, joihin voi vedota, niin äänestäjillä niitä on. Ainakin tähän on pakko uskoa tai sitten voidaan heittää hanskat ojaan.

Asiantuntijoilla on tapa tottua ajatukseen, että heidän käsityksensä otetaan huomioon. Kun ei otetakkaan, niin, miten sen sanoisi, ollaan kuin hoo moilanen tumput suorina.

Karhila,

Painavaa asiaa, mutta lopun hoo moilas -vertaus liian köykäisenä pilasi. Loppuun pitäisi päinvastoin panostaa.

”Yksi olennainen osa vapaata yhteiskuntaa on tieteen vapaus. Se tarkoittaa tutkijoiden vapautta valita tutkimusaiheensa ja kertoa tutkimuksen tuloksista. ”

Näinpä. Mutta missä määrin siihen sisältyy veronmaksajien rahoitusvastuu ilman mitään ohjausoikeutta? Millä perusteella?

”Näinpä. Mutta missä määrin siihen sisältyy veronmaksajien rahoitusvastuu ilman mitään ohjausoikeutta? Millä perusteella?”

Provokatorinen vitsi?

Hallituksen halu puuttua tieteen asioihin on tuottanut myös uuden yliopistolain, jonka myötä on tapahtunut vallankaappaus professoreilta kirjanpitäjille ja kontrollereille. Yliopiston päätehtävä ei ole hyvä hallinto tai reskontra, vaan uuden tiedon tuottaminen ja opetus.

”Tieteentekijöiden esiintulon on kyllä tässäkin tapauksessa oltava, sanotaan kohteliaasti, paljon suoraviivaisempaa ja tehokkaasti mediaa hyväksi käyttävää.”
Tuo lainaus, suomenkielisillä ei ole omaa mediaa. Eikö kukaan muu huomaa?
Suomea johdetaan Ruotsista, kiitos RKP:n.
Tästä suomalaisen tietotaidon alasajosta olen varoittanut kohta kaksikymmentä vuotta, mutta alasajo vaan kiihtyy. Nyt herjataan suomenkieltä, joka on ehkä maailman nerokkaimpia ja siitä johtuen suomalasiten tekninenkin viisaus siitä johtuvaa.
Ajatellaan vaikka Isä medän rukousta: Isä meidän, joka olet taivaassa, jne.
Suomeksi se on: Isämme taivaassa. On muuten nerokasta.

Puolueet ovat jälleen kehittäneet uuden tavan ulosmitata itselleen verovarojamme.

Lainaus tervetulleen kirjoituksen lopusta on syytä nostaa esiin:

”Lysenkon toiminta aiheutti sen, että todellinen perinnöllisyystiede lähes kitkettiin pois Neuvostoliiton tutkimuslaitoksista. Tieteenala kärsi Lysenkon tekemisistä vielä pitkään hänen väistymisensä jälkeen.”

Meillä ei kerta kaikkiaan ole Suomessa varaa ryssiä todellista tieteellistä osaamistamme.

Lehtovitra,

Ilkeilevä rinnastuksesi on ontuva, sillä Neuvostoliitossahan oli kysymys tieteen stalinistamisesta, valjastamisesta vallanpitäjien etuihin.

Näitä luetaan juuri nyt