Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ehdotuksia tieteellisen vilpin ehkäisemiseksi

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 22.2.2016 17:19
Jatkan vielä hetken pohdintoja liittyen ”VTT-kohuun” eli mahdolliseen tieteelliseen vilppiin, josta Helsingin Sanomat on kirjoittanut jo kahdesti. Suoraan asiaan siis: tutkimusetiikkaa opetetaan tutkijoille suorastaan järkyttävän vähän. Omiin maisterin- ja tohtorintutkintoihini sitä ei s...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Sitä saa mitä mittaa. Ohjaavan professorin ja laitoksen maine kärsii, jos sieltä tulee jotain aivan kummallista. Toisaalta jokainen hyväksytty väitös tuottaa laitokselle tulospisteitä, siis rahoitusta, merkittävästi.

Ehkä ohjaajan maineen osalta seuraamuksien ja samalla julkisuuden pitäisi olla näkyvämpää ja systemaattisempaa? Kukapa haluaa työskennellä tai opiskella saati rahoittaa hankkeita laitoksella, jossa tehdään heikkotasoista työtä ja vastaavat professorit eivät osaa työtään? Vastuu on ohjaajalla.

Jatko-opintoihin etiikan lisäksi pitäisi kuulua ainakin projektityön ja projektien johtamisen perusteet ja jonkinlainen johdanto esimiehenä työskentelemiseen – alasta riippumatta. Ne kaikki lisäävät ammattimaisuutta työelämässä.

Yrityksissä vilpistä ja muusta vastaavasta sössimiestä aiheutuu merkittäviä taloudellisia seurauksia. Senioriasiantuntijoina tohtorit ovat esimiehiä ja johtavat hankkeita tai isompia kokonaisuuksia.

Kun puhutaan opinnäytetöille asetettavista vaatimuksista ja ohjaajien vastuusta, vilpillisyyden rajaa kolkutellaan yleisemminkin, vaikka kyse ei olisikaan tulosten vääristelystä.

Onko esimerkiksi opiskelijan kehnon väitöskirjan hyväksyminen vilppiä vai ei? Entä miten sen kanssa, jos väitöskirja onkin käytännössä oleellisesti ohjaajan tuottama? Molempia tapauksia esiintyy. Niissä ei tosin ole kyse yksilön vaan yhteisön vilpistä. Niille on kuitenkin suoranainen tilaus, koska yliopistot ansaitsevat tutkinnoilla.

Yliopistoissa jopa laitos tai sen osasto voi olla tiukilla olemassaolonsa suhteen. Korkein paine kohdistuu silloin opetushenkilökuntaan, joka joutuu puun ja kuoren väliin. Jos et tuota tarpeeksi tulosta, kortistoon joutuminen voi olla edessä. Muita vaihtoehtoja on hyvin harvalla.

Tällaista tilannetta ei saisi ollenkaan olla. Rahoitusjärjestelmän pitäisi olla sellainen, ettei keinotekoinen tutkintomäärän lisääminen tulisi kenellekään edes mieleen. Nykyiset vääristävät yliopistojen rahoituskriteerit pitäisi pikimmiten poistaa.