Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Avaa silmäsi, menneisyyden opiskelija!

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 11.3.2016 10:41

Viime päivinä on keskusteltu opintotukea uhkaavista leikkauksista sekä opintorahan ja opintolainan suhteesta. Hallitus haluaa kasvattaa opintolainan osuutta opiskeluajan taloudenpidossa.

On nähty monenlaisia opintolainaa tukevia puheenvuoroja. Esimerkiksi taloustieteen professori Roope Uusitalo o…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Ajat ovat todellakin muuttuneet, vai ovatko. Valmistuin vuonna 1992, opintolainaa oli 70 000 markkaa (vastaa ostovoimaltaan 17000 nykyeuroa), Suomen työttömyysaste oli 18 prosenttia, kulutusluoton korot noin 16. Valmistuin humanistiselta alalta. Ajatuksena oli työllistyä julkiselle sektorille, mutta niissä oli rekrytointikielto ja irtisanonomisia. Minulla kävi tuuri. Sain vuoden määräaikaisen työsuhteen maaseudulta, 100 kilometriä opiskelupaikkakunnalta. Määräaikaisuutta jatkettiin vielä vuodella. Sen jälkeen sain uuden määräaikaisuuden, mutta eri paikkakunnalta, taas maaseudulta 100 kilometriä edellisestä työpaikasta. Opiskelukaverini työllistyivät kuka minnekin määräaikaisiin silpputöihin tai työllisyystöihin, pari kaveria meni YK-joukkoihin, osa aloitti jatko-opiskelut. Kaikilla oli opintolainaa.
Tuosta on 24 vuotta aikaa. En kritisoi nykyopiskelijoita, mutta osa Raevaaran mainitsemista reunaehdoista oli olemassa jo neljännesvuosisata sitten. Tähän väliin vain sattui pitkällinen nousukausi.

Komppaan Pekkaa, minä valmistuin vuonna 1994 ja täysin näköalattomaan maailmaan, lainaa oli suurin piirtein samat kuin Pekallakin, pari vuotta siinä meni ihmetellessä ennen kuin pääsi työnsyrjään kiinni. Opintolaina ei ollut silloin väärin eikä se ole nykyäänkään väärin.

Kun -94 opintotuki muuttui siten, että opintorahasta tuli niin suuri ettei opintolainaa enää tarvinnut, niin kyllä minä kieltämättä vähän kateellisena siinä aloittelevia opiskelijoita katsoin. Nyt jos liikutaan pikkuisen toiseen suuntaan niin ei se varmaankaan niin kauheaa olisi.

Työllistyminen opintojen jälkeen ei ole koskaan ollut varmaa, mutta ollaan liian paapovalla linjalla, jos ei lähdetä siitä, että jokainen rakentaa elämänsä itse. Se ei tunnu kohtuuttomalta varsinkaan, jos valtio on opintolainan takaajana.

Itse olen oppinut tekemään työtä lapsesta saakka ja pidän sitä hyvänä asiana. Siksipä uskon opiskelijankin kehitykselle olevan hyväksi oppia ymmärtämään, ettei kaikki välttämättä tipahda itsestään suoraan suuhun vaan tarvittaessa on osattava tinkiä, järjestellä asioita ja tyytyä vähempään. En osaa nähdä sellaisia uusia reunaehtoja, joiden perusteella opiskelijan pitäisi heti opiskelemaan lähtiessään päästä kiinni vastaavanlaiseen elämään kuin palkkatyössä oltaessa.

Äitini valmistui juristiksi 1930-luvun alussa. Hän kertoi että Usa:sta alkaneen laman vuoksi työpaikkaa ei ollut tiedossa kellään ja kaikki lukivat yötäpäivää sillä valtiolta ei tullut ropoakaan. Tosin alku oli helppoa sillä pääsykokeita ei silloin ollut. ”Ilmottauduin oikeustieteelliseen”, hän kertoi. Silloin ylioppilaaksi kirjoitti joku prosentti ikäluokastaan..

Minä aloitin opiskelun 1960-luvun alussa lähes edellä kuvatussa tilanteessa. Vain pääsykokeet olivat tulleet kuvaan. Tosin valtiotieteelliseen, filosofiaan, teologiaan ym taisi riittää ilmottautuminen. Ylioppilaaksi kirjoitti alle 10% ikäluokastaan.

Sitten tuli 1970-luku ja valtion tuet Alkoi ylioppilaspolitikointi. Innokkaimmat ”vanhan valtaajat” tulivat juuri valtiotieteellisestä. Tänään Porthanian valtaajat ”Työntäkää jnnovaatiot…..” , iänkin jo lähentyessä kolmeakymmentä, tulevat tiedekunnista, joihin minun aikanani ilmottauduttiin. Kun ikäluokastaan tänään kirjoittaa jo lähes puolet niin mekkalointiinkiin riittää porukkaa.

Tähän aikakauteen ei pidäkään verrata, kuten jutun otsikko antaa ymmärtää. Mutta olisihan hän voinut verrata edes Englannin tai USA:n yliopistojen opiskelijoiden saamiin tukiin ja asunto-oloihin. Voisi moni hämmästyä sillä ne ovat samankaltaiset kuin minulla 1960-luvulla.

”Tuoreen ylioppilaan pitäisi kyetä ennustamaan teknisen kehityksen ja maailmantalouden trendejä, jotta valittu opiskeluala olisi takuuvarma työllistäjä ja opintolainainvestoinnin arvoinen.”

Ja vaikkapa 30 vuotta sittenkö ei tarvinnut yrittää arvailla, mikä ala työllistää vielä tulevaisuudessakin?

Näitä luetaan juuri nyt