Äänikirjat muuttavat kirjamaailmaa - toivottavasti eivät kuitenkaan kuihduta

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kirjallisuuden myyntiluvut ovat menneet enemmän tai vähemmän alaviistoon jo kymmenisen vuotta. Silloin tällöin jokin kirjallisuudenlaji väläyttää toivoa kokonaisuuteen, ja välillä kokonaismyynnin lasku näyttää ainakin pysähtyneen. Yltiöriemukkaat uutiset ovat silti harvassa kirjamyynnin maailmassa.

Äänikirjat ovat poikkeus. Niiden myyntiluvut kasvavat kovaa vauhtia. Tosin tilaa on ollutkin kasvaa: suomalaiset äänikirjamarkkinat ovat olleet pienet ja nimekkeitä liikkeellä vähän. Aiemmin äänikirjoja on julkaistu lähinnä cd-muodossa tai yksittäin ladattavina tiedostoina, mutta nyt äänikirjoja kuunnellaan ennen kaikkea kahden lukuaikapalvelun, Bookbeatin ja Storytelin kautta.

Kirjailija ja Parnasso-kirjallisuuslehden tuottaja Karo Hämäläinen pohti kuukausi sitten äänikirjojen suosiota blogissaan ja haastatteli siinä yhteydessä minuakin.

Äänikirjojen suosiota onkin ollut mielenkiintoista tarkastella. Kuten Hämäläinenkin kirjoitti, kirjat saattavat muuttua, kun niitä aletaan kirjoittaa ensisijaisesti kuunneltaviksi. Kirjailijan työ saattaa muuttua.

Millaisia ominaisuuksia hyvältä äänikirjalta sitten vaaditaan?

Ajattelisin, että kyse on hyvin perusasioista. Itse olen kuunnellut äänikirjoja muun muassa autoa ajaessani ja puutarhatöitä tehdessäni. Ulkomaailmassa on aina häiriöitä, ja kuuntelijan keskittyminen voi herpaantua. Äänikirjassa pärjää selkeä kerronta: kuuntelijan pitää pysyä kärryillä siitä, kuka puhuu tai missä ollaan.

Kun olen tarkkaillut omaa tapaani lukea, huomaan, että lukiessaan ihminen tekee jatkuvasti pientä tarkistusta esimerkiksi henkilöistä, paikasta ja siirtymistä. Äänikirjassa tarkistaminen on paljon suuremman työn takana.

Itsestäänselvä mutta perustavanlaatuinen ero on se, että äänikirja kuullaan korvien kautta, mutta tekstimuotoinen kirja luetaan. Aivoissa aktivoituvat osittain eri alueet, kun tulkitaan luettua ja kuultua tekstiä.

Tekstin pitää olla suuhun sopivaa, olla siten luontevaa, että sitä kuuntelee mielellään. Me olemme tottuneet kuuntelemaan toisiamme ja pysymään kärryillä toistemme puheessa, ja nämä tottumukset vaikuttavat myös siihen, millaiseksi koemme äänikirjan. On eri asia puhua ihmisen kanssa kuin lukea hänen kirjoittamansa kirje.

Miten äänikirjat sitten muuttavat kirjailijan ansaintalogiikkaa? Se jää nähtäväksi. Lukuaikapalveluissa on tekijän kannalta pitkälti se sama ongelma kuin esimerkiksi Spotifyssa muusikon kannalta: rahavirta on kovin pientä, korvaus kuunnellusta teoksesta vain vähäinen.

Jos lukuaikapalvelut alkavat samaan aikaan syödä painettujen kirjojen myyntiä, tekijän tulonmuodostus vaikeutuu.

Helsingin Sanomat nosti eilen pääkirjoituksessaan esiin äänikirjat ja niiden tuomat mahdollisuudet. Kirjoitus muistutti tärkeästä asiasta: tekijöiden ja kustantajien toimeentulosta.

Kun tekniikka muuttaa kirjallisuutta ja sen tekijöiden mahdollisuuksia elää työllään, yhteiskunnan pitäisi elää nopeasti mukana muutoksissa.

Yksi keino auttaa olisi digitaalisten kirjojen arvonlisäveron alentaminen. Nyt painetuilla kirjoilla se on ollut kymmenen prosenttia, mutta digitaalisilla kirjoilla, eli sähkö- ja äänikirjoilla, täydet 24 prosenttia. Tekijäjärjestöt ja kustantajien edustajat ovat pitkään yrittäneet saada tähän muutosta.

Koska yleisö siirtyy yhä enemmän suosimaan kirjallisuuden digitaalisia muotoja, niidenkin tekemisen ja kustantamisen pitää olla kannattavaa.