Mars moikkasi ohimennen Neptunusta
Itsenäisyyspäivän iltana oli tovin selkeää ja etelän suunnalla kiilui Mars, joka on koristanut taivasta kesästä lähtien. Tällä kertaa naapuriplaneettaamme saattoi käyttää opasteena Aurinkokunnan äärilaidoille.
Sattumoisin maamme juhlapäivänä punaisen planeetan lähellä oli uloin planeetta Neptunus. Kimppa ei kestä pitkään, sillä lähinaapurimme liikkuu taivaalla paljon vilkkaammin kuin etäinen kiertolainen, joten Mars jättää hitaasti vaeltavan Neptunuksen pian jälkeensä.
Välimatkoissa on nimittäin melkoinen ero. Marsin etäisyys Maasta on tällä hetkellä noin 158 000 000 kilometriä eli hieman suurempi kuin Maan etäisyys Auringosta.
Neptunuksella on etäisyyttä peräti 4 488 000 000 kilometriä eli lähes 30 kertaa enemmän. Miljoonia kilometrejä on vaikea hahmottaa, ovathan ne kirjaimellisesti ”tähtitieteellisiä lukuja”.
Ehkä asiaa havainnollistaa aika, joka kuluu, kun planeetan heijastama auringonvalo saapuu meille saakka. Marsista valo kiitää Maahan noin yhdeksässä minuutissa, Neptunuksesta matka kestää neljä tuntia ja kymmenen minuuttia.
Kaukaisimmat planeetat ovat löytyessään kasvattaneet Aurinkokunnan kokoa järkyttävällä tavalla – ainakin aikalaisten näkökulmasta. Vielä 1700-luvulla Saturnusta pidettiin uloimpana planeettana. Kaikki planeetat oli tunnettu esihistorian hämäristä saakka, Uranus oli ensimmäinen, joka varsinaisesti löydettiin.
Ja sekin sattumalta.
Aurinkokunnan koko kasvoi kertaheitolla kaksinkertaiseksi.
William Herschel oli tutkimassa taivasta omatekoisella kaukoputkellaan maaliskuussa 1781, kun hän bongasi vihertävän valopisteen. Seuraavien iltojen kuluessa se näytti liikkuvan, joten se ei voinut olla tähti.
Herschel luuli sitä ensin komeetaksi, mutta suomalainen Anders Lexell laski uuden kohteen radan ja totesi sen planeetaksi.
Aurinkokunnan koko kasvoi kertaheitolla kaksinkertaiseksi, jos tarkastellaan planeettojen etäisyyksiä. Kun Neptunus löytyi matemaattisten laskelmien pohjalta vuonna 1846, planeettakuntamme koko kasvoi ”vain” vajaalla kolmanneksella.
Vuonna 1930 löytynyt Pluto kasvatti etäisyydet jälleen uudelle miljardiluvulle, mutta vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU päätti – kiistanalaisen äänestyksen jälkeen – että Pluto ei olekaan planeetta, vaan kääpiöplaneetta.
Aurinkokunnan koko on kuitenkin jatkanut kasvamistaan, kun kaukaa Pluton radan takaa on löytynyt uusia kiertolaisia. Tammikuun alussa New Horizons -luotain, joka tutki Plutoa ja sen kuita kesällä 2015, ohittaa 30 kilometrin läpimittaisen Ultima Thulen, viralliselta tunnukseltaan (486958) 2014 MU69.
Sen keskietäisyys Auringosta on 6 650 000 000 kilometriä eli valo – ja New Horizons -luotaimen radiosignaali – saapuu sieltä Maahan kuudessa tunnissa ja kymmenessä minuutissa.